Sähkömagneettisen säteilyn vaikutukset sydäntahdistimiin

Abstract

Tämän tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena oli selvittää sädehoitotapahtumaan liittyviä riskitekijöitä sydäntahdistinpotilaan kannalta. Tutkimus jakaantui viiteen osa-alueeseen. I Laajan kirjallisuustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sydäntahdistimien kehitystä ja nykytilaa sekä kartoittaa maailmalla tehtyjä kokeita ionisoivan ja ei-ionisoivan sähkömagneettisen häiriökentän vaikutuksista tahdistimiin. Aihepiiriä käsitteleviä julkaisuja oli käytettävissä yhteensä 50 kpl. II Menetelmiä magneettikenttien mittaamiseksi sädehoitohuoneessa laajalla taajuusalueella pyrittiin kehittelemään. III Mikrotron-tyyppisen elektronikiihdyttimen synnyttämiä magneettikenttiä kartoitettiin Pikonlinnan sairaalan sädehoitohuoneessa Hall-anturiin pohjautuvalla magneettikentän mittarilla sekä induktiokelaan perustuvalla laitteistolla. IV Tahdistimien häiriöherkkyyttä tutkittiin säteilyttämällä tahdistimia kobolttikanuunalla ja mikrotronilla potilaiden hoitoon käytettävillä annostasoilla. Mikrotron-sädehoitolaitteen ei todettu synnyttävän tahdistimen toiminnalle haitallisia magneettikenttiä. Simuloidut magneettikentät saivat VVl- tahdistimet siirtymään häiriötoimintatilaan eli jatkuvaan kiinteätaajuiseen tahdistukseen jo pienillä kentänvoimakkuuksilla, mutta yhdessäkään kuudesta testatusta tahdistimesta ei esiintynyt varsinaista virhetoimintaa. Kobolttikanuunalla annettu 100 Grayn annos, joka on 1,5-kertainen potilaan maksimiannos, ei aiheuttanut muutoksia tahdistimien toiminnassa. Fysiologisten tahdistinten toiminta estyi Mikrotronilla annetun uuden 100 Grayn annoksen jälkeen. Tutkimuksen perusteella Tampereella käytettävän sädehoitolaitteiston ei katsota aiheuttavan vaaraa tahdistinpotilaalle. /Kir09