Järvellisyys esikaupunkialueella - esimerkkinä Tampereen Nurmi-Sorila

Abstract

Muutaman viime vuosikymmenen ajan yksi tärkeimmistä kaupunkisuunnitteluteemoista on liittynyt ranta-alueisiin. Diplomityö käsitteli vesistön läheisyyttä maisemallisena, kaupunkikuvallisena ja toiminnallisena elementtinä. Työ käsitteli juuri sitä, millaisilla suunnitteluratkaisuilla uusi kaupunginosa voisi saada järvestä kumpuavan identiteetin ja millä tavoin järven läheisyys voisi vaikuttaa asukkaiden elämään. Diplomityössä suunniteltiin Nurmi-Sorilan palvelukeskustaa ja sen kaupunkirakenteen läheistä suhdetta Näsijärveen. Alueesta oli diplomityön esittelyhetkellä valmisteilla Tampereen kaupungin osayleiskaavaehdotus. Kaavaehdotuksen johtoajatuksena on vetovoimaisen keskustan sijoittaminen osayleiskaava-alueen eteläosaan, Nurmiin. Näistä lähtökohdista diplomityössä esitettiin eräs kaupunkirakenteellinen mahdollisuus, joka pyrkii luomaan Nurmin keskustaan voimakkaasti "järvellisen" identiteetin. Ratkaisu perustuu rantojen muokkaamiseen täyttömaalla siten, että keskusta-alueelle muodostuu kaksi erilaista lahtea: urbaani ja kotoisampi. Ratkaisussa rantaan luotiin julkisen tilan sarja näiden lahtien välille. Järven lisäksi suunnitelmassa esiteltiin myös pienempi kaupunkirakenteellinen vesielementti, hulevesilampi. Rakennusten suhde vesistöön vaihtelee kelluvista vuokrasaunoista veden ylle kurottuviin rakennuksiin ja vesistönäyttämöä katseleviin terassitaloihin.