Kuumahierteen valonsirontakertoimeen vaikuttavien tekijöiden tutkiminen

Abstract

Työn tavoitteena oli etsiä keinoja hierrepohjaisen paperin opasiteetin parantamiseen hierteen valonsirontakerrointa korottamalla ja selvittää syitä valonsirontakertoimen mittaushajontaan tehdasolosuhteissa. Työ jakaantuu kirjallisuusosaan ja kokeelliseen osaan. Kokeellisessa osassa tutkittiin myös mahdollisuuksia parantaa päälinjan kokonaistehon ja jauhinten välisen tehojaon avulla päälinjan jälkeen otetun massanäytteen valonsirontakerrointa ja vaikuttaa sen kuitujakaumaan. Tehojaon vaikutusta kuitujakaumaan tutkittiin erilaisilla terämalleilla. Valonsirontakertoimen mittaukseen tulee käyttää kiertovesiarkkimenetelmällä tehtyjä arkkeja. Kerta-arkkimenetelmässä hienoaineen retentio eroaa huomattavasti eri tyyppisillä massoilla. Massojen väliset retentioerot vääristävät niiden valonsirontakykyjen vertailua. Kiertovesiarkin koostumus vastaa massan koostumusta. Hieroainetta syntyy hiertämössä karkeajakeen pienenemisen kautta. Muiden jakeiden osuudet eivät merkittävästi muutu päälinjan ensimmäisen vaiheen jauhimella määräytyneestä tasosta. Hienoaineen laskennallinen valonsirontakerroin alenee jauhatuksen edetessä. Hiertämön rejektin käsittelyssä syntyy korkean sidospotentiaalin omaavaa hienoainetta. Kun priimamassan valonsirontakerrointa parannettiin lisäämällä rejektin käsittelyssä syntynyttä hienoainetta siihen, myös vetoindeksi ja tiheys kasvoivat. Repäisiindeksi heikkeni tämän toimenpiteen seurauksena hyvin vähän. Valonsirontakertoimen parantamista tällä menetelmällä rajoittaa lähinnä vain suotautumisajan kasvu. Päälinjan jälkeen otetun massanäytteen valonsirontakertoimeen kyettiin vaikuttamaan päälinjan tehojaolla. Valonsirontakertoimen parantamisen ja hienoaineen tuottamisen kannalta päälinjan kokonaistehosta tulee tutkitulla linjalla ohjata mahdollisimman suuri osa toisen vaiheen jauhimelle. /Kir11