Haja-asutuksen vedenhankinnan järjestäminen Keski-Suomen vesipiirin alueella

Abstract

Vuonna 2000 on Keski-Suomen haja-asutusväestön määrän ennustettu olevan n. 50 000 asukasta eli n. 20 % läänin koko väestöstä. Peruskartoilta rajattuna on alueella vähintään 5 kiinteistöä käsittäviä asutustihentymiä 694 kpl, joissa talojen välimatka on keskimäärin 200 m. Vaikka alueella on runsaasti harjuja ja vesistöjä, tarvitsee n. 30 % kiinteistöistä nykytilanteeseen verrattuna paremmin järjestettyä vedenhankintaa. Vedentarpeen ja kulutuksen kasvun selvittämiseksi tarkasteltiin vesilaitostilastojen pienten (alle 1000 as.) vesilaitosten kulutusarvoja vuosilta 1974 - 1980. Keskimääräinen kulutusluku oli Qd = 180 l/as x d. Jos kulutuksen kasvu jatkuu tilastojen mukaisena on kulutusluku v. 2000 Qd = 330 l/as x d. Vedenhankinta haja-asutusalueella voidaan toteuttaa joko kiinteistökohtaisena, kiinteistöjen yhteishankkeena tai liittymällä toimivaan vesilaitokseen. Vedenhankintaratkaisun kustannukset riippuvat mm. liittyneiden kiinteistöjen määrästä, välimatkasta ja syöttöjohdon pituudesta. Kustannustarkastelua varten muodostettiin esimerkkiratkaisut, jotka vastaavat keskimäärin olosuhteita suunnittelualueella. Vertailu osoitti, että kun kiinteistöjen välimatka on keskimäärin korkeintaan 200 m, ovat kustannukset tällöin yhteishankkeessa kiinteistöä kohti pienemmät kuin jos vedenhankinta toteutettaisiin kunkin kiinteistön omana hankkeena. Mitä kauempana on ajateltu vedenottamo, sitä suurempi on kustannusero (mk/kiinteistö) yhteenliittymän hyväksi. Mikäli erillisratkaisun mahdollinen vedenottopaikka on esim. etäisyydellä 0 - 100 m, rakentaa yhteenliittymä vastaavin kustannuksin (mk/kiinteistö) syöttöjohtoa 0 - 5600 m liittyjien lukumäärästä riippuen. Kun yhden tai useamman kiinteistön vedenhankinnan ratkaisuvaihtoehtona on liittyminen jo toimivaan vesilaitokseen saadaan kannattavaksi liittymisetäisyydeksi 460 - 3910 m (1 - 100 kiinteistöä). Tällöin on oletettu, ettei vaihtoehtoinen oma raakavesi tarvitse puhdistuskäsittelyä. Suunnittelualueen asutustihentymissä on ensisijaisesti suositeltavin järjestämistapa yhteisesti toteutettu vedenhankinta. Tihentymien ulkopuolelle jäävällä alueella tulee vedenhankinta järjestää ensisijaisesti erillisratkaisuin. Lopullinen järjestämistapa on kussakin tapauksessa ratkaistava paikallisten olosuhteiden mukaan. Toteuttamistrategiasta riippuen olisi kokonaisinvestointitarve suunnittelualueella v. 1978 tilanteen mukaan 100 - 560 miljoonaa mk. /Kir09