|
Abstract:
|
Näytteenotto- ja analysointiprosessin tarkoituksena on selvittää tutkittavan kohteen ominaisuuksia. Prosessi alkaa näytteenotosta, jossa kohteesta otetaan mahdollisimman edustava näyte tutkittavaksi. Näytteenotossa tehtyjä virheitä ei voi korjata analysoinnin myöhemmissä vaiheissa. Näyte säilytetään sille tarkoitetussa pullossa tai astiassa ja kuljetetaan siinä laboratorioon analysoitavaksi. Laboratoriossa näytettä saatetaan säilyttää ennen analysointia, jolloin säilytysolosuhteet eivät saa vaikuttaa näytteen koostumukseen ja näytteeseen lisätään tarvittaessa kestävöintikemikaaleja. Kun näytettä analysoidaan laboratoriossa, sitä usein ensin esikäsitellään, minkä jälkeen analytiikan avulla saadaan tuloksia tulkittavaksi. Jätteenkäsittelykeskuksessa käsitellään sinne saapuvia jätteitä erilaisilla prosesseilla ja syntyviä jätevesiä säilötään väliaikaisesti säiliöissä tai altaissa, jotka sijaitsevat jätteenkäsittelykeskuksen alueella. Jäteveden laatua tarkkaillaan useissa eri näytteenottokohdissa. Tässä diplomityössä tarkasteltiin kuutta eri näytteenottokohtaa, joista kaksi oli säiliöitä, kaksi allasta, yksi putkivirtaus ja yksi viikon ajan kerätty virtaamaohjattu kokoomanäyte.Diplomityössä tutkittiin näytteenotto- ja analysointiprosessin toimivuutta toistettavuuden avulla. Säilytysajan pidentäminen pienensi haihtuvien yhdisteiden pitoisuuksia. Lisäksi näytteiden säilyttäminen lämpimässä lisäsi kokonaisrikin määrää, mihin ei tässä tutkimuksessa löydetty syytä. Näytteenottomenetelmien todettiin olevan parhaita mahdollisia kohteissa kokeilemalla erilaisia näytteenottotapoja esimerkiksi vaihtelemalla sekoitusaikaa. Rinnakkaisia näytteitä lähetettiin eri laboratorioihin, joiden analyysituloksia vertailtiin keskenään. Useiden analyyttien kohdalla tulokset olivat mittausepävarmuuksien sisällä, mutta joidenkin analyyttien kohdalla tulokset poikkesivat paljon. Myös muutama selkeä analyysivirhe havaittiin. Rinnakkaisista tuloksista laskettiin näytteenotto- ja analysointiprosessille maksimivirhettä, joka voitaisiin huomioida jätteenkäsittelykeskuksen toiminnassa esimerkiksi viemäröitävän jäteveden laadun simuloinnissa. Pienen otannan ja rinnakkaisnäytteiden vähäisen määrän takia virhettä laskettiin prosentuaalisesti vertaamalla analyysituloksien keskiarvoon. Tulosten hajontaa arvioitiin myös keskihajonnalla. Maksimivirheeksi saatiin 5,4 %, minkä lisäksi on huomioitava analytiikan mittausepävarmuudet. /Kir11 |