|
Abstract:
|
Tuulivoimahankkeen sähköverkkoliitynnän toteutettavuus tulee arvioida hankekehityksen esitutkimuksessa. Tämä toteutetaan teknistaloudellisella analyysillä, jolloin voidaan määritellä useita tekniset reunaehdot täyttäviä vaihtoehtoja. Esitutkimuksessa määritetään lisäksi näiden vaihtoehtojen kokonaiskustannukset. Lopulta yhdistämällä analyysien tekniset ja taloudelliset tulokset voidaan määrittää toteuttamiskelpoisin verkkoliityntävaihtoehto, jonka vaikutus hankkeen kokonaistalouteen on arvioitava. Nämä selvitykset on tärkeää laatia esitutkimusvaiheessa, koska liityntäkustannukset voivat estää hankkeen kannattavan toteuttamisen.
Tässä diplomityössä analysoidaan kahdeksan tuulivoimalan verkkoliitynnän teknistä toteutettavuutta pahimman mahdollisen tilanteen periaatteella. Tarkasteltavia vaihto-ehtoja on kolme kappaletta, joista kahdessa tuulivoimalat liitetään niitä varten rakennettavan 20 kV:n jakeluverkon ja 110/20 kV:n sähköaseman avulla kantaverkkoon. Kolmannessa vaihtoehdossa analysoidaan 33 kV:n jakelujännitteen etuja aikaisempiin verrattuna. Teknisen tarkastelun lisäksi vaihtoehdoista määritetään 20 vuoden elinjakson aikaiset kokonaiskustannukset. Nämä muodostuvat investointi-, häviö-, siirto-, sekä keskeytyskustannuksista. Korkeamman jakelujännitteen edut ovat kiistattomat pienen-tyvien häviökustannusten vuoksi. Tarkasteltu jännitetaso ei kuitenkaan ole käytössä Suomen jakeluverkoissa, mistä syystä komponenttien saatavuus on huono verrattuna 20 kV:n komponentteihin. Tämä sekä eritystason kasvu voivat nostaa 33 kV:n järjestelmän hintoja merkittävästi verrattuna 20 kV:n komponentteihin.
Tuulivoimalat tulee omistamaan tuulivoimaan sijoittava pääomarahasto, jonka on perustanut Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy. Tästä syystä liityntäjohdon on tarkoitus tulla paikallisen jakeluverkkoyhtiön omistukseen, jolloin 20 kV:n järjestelmä integroituu paremmin osaksi jakeluverkko-omaisuutta. Tutkimuksen lopputuloksena 20 kV:n jännitetasoa pidetään toteuttamiskelpoisempana. Mikäli 33 kV:n jännitetaso palvelisi useampaa kuin yhtä liittyjää, olisi se mielenkiintoinen vaihtoehto, jolloin tulisi kysymykseen järjestelmän todellisen hintatason selvittäminen.
Tutkimuksen lopuksi analysoidaan liityntäkustannusten vaikutusta hankkeen kannattavuuteen ja selvitetään optimaalinen liitettävän tuotannon määrä tämän perusteella. Tutkimus osoittaa, että vuodeksi 2012 ehdotettu kantaverkon liittymismaksu voi tulla heikentämään erityisesti hankkeiden kannattavuutta, jos näiden on liityttävä kantaverkkoon. Tästä syystä optimaalinen tuotantoteho analyysin perusteella on noin 24 MW. /Kir12 |