|
Abstract:
|
Onko nykyinen käytössä oleva rakennuttamistapa hyväksi asukkaalle, rakennuttajalle tai rakennetun ympäristön kehitykselle? Rakennettavat asuintalot ja asunnot muistuttavat toinen toisiaan, vaikka niiden käyttäjien elämäntavat erilaistuvat. Rakennuttaja ei tunne loppukäyttäjää, jolloin hän joutuu turvautumaan normeihin ja rakentamaan samaa, mitä aina ennenkin ja arkkitehdin työksi jää naamioida moneen kertaan kopioidut plaanit erilaisten julkisivujen taakse.
Vuorovaikutteisuus, käyttäjälähtöisyys ja tiedonjaon avoimuus, hajautettu päätösvalta ja yhteisöllisyys ovat nousussa. Tiedostavien edelläkävijäkuluttajien joukko on ottamassa vallan omiin käsiin. Rakennusalan muutokset ovat hitaita, mutta ympäristön muuttuessa ne tulevat tapahtumaan. Pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen leviävä ryhmärakennuttamisilmiö kertoo ihmisten voimaantumisesta vallankäyttäjiksi.
Yhteisöllinen asuminen voi olla yksi vastaus yhteiskunnassa eteen tuleviin moniin haasteisiin, mutta Suomessa on vain vähän toteutuneita asuinyhteisöjä. Diplomityössä hahmotellaan paikkaa prosessin katalyytille; rakennusalan uudelle toimijalle, joka auttaa asukasryhmää prosessissa, toimii riippumattomana neuvonantajana, huomioi eri toimijoiden preferenssit, taloudelliset reunaehdot, ryhmän sosiaaliset prosessit sekä auttaa ryhmän jäseniä kasvamaan täyttämään oma paikkansa hankkeen toteuttamisorganisaatiossa.
Diplomityössä tuodaan yhteen erilaisia asuinyhteisöjen toteuttamistapoja ja käydään läpi rakennuttamisprosessissa ennen rakentamisvaihetta huomioitavia asioita. Esiin nostetaan sekä ulkomailla käytössä olevia, että Suomessa kaupunkisuunnittelussa kokeiltuja toimintatapoja, jonka jälkeen tutkimuksessa kokeillaan sovellettavia metodeja helsinkiläisen ikääntyvien asuinyhteisöstä haaveilevan ryhmän kanssa. |