Mineraalipohjaisten julkisivumateriaalien säänkestävyyden tutkiminen laboratoriossa

Abstract

Globalisaation ja markkina-asemasta käytävän kilpailun johdosta rakennustuoteteollisuudella on paineita tuoda Suomen markkinoille uusia rakennustuotteita. Uusien tuotteiden tuomisessa markkinoille piilee riski, koska niiden pitkäaikaiskestävyydestä ei ole kertynyt kokemuksia. Sama riski piilee myös erilaisilta ilmastovyöhykkeiltä tuotavissa tuotteissa, joiden pitkäaikaiskestävyydestä Suomessa ei ole kokemuksia. Tuotteet voidaan hyväksyä markkinoille CE-merkinnällä ilman, että niiden säänkestävyyttä testataan kattavasti. Tällaisten tuotteiden ongelmana on usein puutteellinen pakkasenkestävyys. 1960-luvulta lähtien eri tutkimustahot ovat kehittäneet säärasituslaitteita, joilla on voitu muutaman kuukauden koeajassa tutkia julkisivuelementin tai -rakenteen pitkäaikaiskestävyyttä toistamalla rankimpia säärasitusilmiöitä. Kyseisiä tutkimuksia varten Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) Rakennustekniikan laitoksella on vuodesta 1985 lähtien ollut käytössä säärasituslaite. Vuonna 2011 on suunniteltu, rakennettu ja otettu käyttöön vanhan rinnalle parannettu säärasituslaite, jonka tekniikka ja olosuhteiden hallinta on päivitetty nykypäivän vaatimusten mukaiseksi. Säärasituskokeiden yhtenä ongelmana on ollut yleisesti hyväksytyn testistandardin puuttuminen. Tehty tutkimus arvioi tämän ongelman pohjalta TTY:llä käytettävää säärasitustestiä ja päivittää sen vastamaan uuden säärasituslaitteen tekniikan luomia mahdollisuuksia. Samalla tarkistetaan, että käytettävät rasitusilmiöt ovat luonnollisia myös muuttuvassa ilmastossa. Tehty tutkimus luo osaltaan pohjaa säärasitustestistandardin kehittämiseksi. Tehty tutkimus keskittyy huokoisten mineraalipohjaisten julkisivumateriaalien (betoni, rappaukset, luonnonkiviverhoukset ja muuratut rakenteet) pitkäaikaiskestävyyskokeisiin Suomen ilmastoa vastaavissa sääolosuhteissa.