|
Abstract:
|
Laatokan Karjalassa sijaitsevan 600- vuotiaan Konevitsan luostarin menneisyys on varsin monivaiheinen. Vuosisatojen kuluessa luostarisaari on kokenut monia hyviä ja vauraita vuosia, mutta myös hävityksen tuulet ovat puhaltaneet yli konevitsalaisen maiseman.Konevitsan saareen perustettiin v.1991 Jumalanäidin luostari jatkamaan siellä aikanaan kukoistanutta luostaritoimintaa. Tämän uuden käänteen myötä ovat katseet kohdistuneet Konevitsan rakennuskantaan ja sen nykyiseen tilaan sekä tuleviin käyttömahdollisuuksiin luostaritoiminnan puitteissa. Saaren nykyinen rakennuskanta on pääosin rakennettu 1800-luvun kuluessa. Poikkeuksen muodostaa tässä suhteessa Kasanin Jumalanäidin ikonin skiitta, joka on rakennettu jo 1700-luvun lopulla. Tämä diplomityö koostuu mittaus- ja inventointityöskentelystä Kasanin Jumalanäidin skiitassa, tutkimustyöstä arkisto- ja kirjallisuuslähteiden parissa sekä suunnittelutyöstä, joka keksittyy Kasanin skiittaan ja sen lähiympäristöön sekä satama-alueeseen uudisrakentamisenkohteena, vanhojen satama-rakenteiden pääosin tuhouduttua.Diplomityössä on tarkasteltu luostaria kokonaisuutena, koska luostarin eri osia olisi vaikeaa ja kenties keinotekoista tarkastella täysin erillisinä yksikköinä. Työssä tekijä on tahtonut osoittaa luostarialueen raja-alueiden merkityksen suuremman kokonaisuuden osasina, joita ilman luostarialueen paikallishengestä puuttuisi oleellisia piirteitä. Juuri Kasanin skiitalla on oma henkinen ja symbolinen merkityksensä luostarin toiminnassa, samoin satama-alueella oma merkityksensä raja-alueena: porttina maailmasta toiseen maailmaan. Muodon ja sisällön keskinäisen yhteyden ymmärtäminen ja yhdistäminen, samoin kuin luostariympäristön toimivuus ja elämyksellisyysovat olleet työn tavoittena. |