Antropologinen instituutti, Istanbul

Abstract

Diplomityö pohjautuu vuoden 1991 William Van Alen Memorial Fellowship 20. kansainväliseen opiskelijasuunnittelukilpailuun osallistuneeseen ehdotukseen. Kilpailun teemana oli "itä kohtaa lännen" ja kilpailutontiksi oli valittu Istanbulin vanhimmassa kaupunginosassa sijaitseva Hagia Sofian ja Sinisen Moskeijan välinen puistoaukio. Kilpailuohjelma edellytti suunniteltavan tilat antropologian keskukselle niin opetus-, tutkimus- kuin näyttelytoimintaakin varten. Ohjelman mukainen rakennuksen kokonaispinta-ala on 9000 neliötä, josta yleisötiloja 4680 neliötä. Teema "itä kohtaa lännen" herätti mielenkiinnon tutkia arkkitehtuurin keinoja tulkita merkityksellisiä (symbolisia) muotoja, yrittää arkkitehtuurin keinoin löytää yhteys ihmisen sisimpään ja johdattaa ihmiset näkemään olennainen. Suunnitelmassa pyritään tämän yhteyden saavuttamiseen tietoisuudella todellisuudesta eli omista tunteista. Rakennukselle on valittu välittäjän rooli: se seisoo kristillisen ja islamilaisen kirkon välissä, idän ja lännen rajamailla, hakien yhteyttä todellisuuteen. Instituutti pyrkii erottautumaan ympäristönsä additiivisista, jopa sekavista rakennuksista erilaisella tilakonseptilla. Se pyrkii vuoropuheluun vastakohtien avulla hakien transparenttisuudellaan yhteyttä ympäristönsä. Rakennus on ulospäin hämäävän yksinkertainen, lähes monotoninen. Sen sijoitus tontilla, kilpailualueen luoteisnurkassa, merkitsee sen toimimista "melumuurina" kaupungin suuntaan sekä ilmentää ajatusta alisteisesta profaanirakennuksesta, joka ei kilpaile kirkollisten rakennusten kanssa. Hagia Sofian ja Sinisen Moskeijan välinen vuosisatainen vuoropuhelu saa rauhassa jatkua. Rakennus on upotettu kaivantoon, lepäämään alkumerta muistuttavan "vesipatjan" päälle. Öisin se on sisältä valaistu loistaen maan sisäistä hohdetta ympäristöön. Instituutin keskipisteessä, "maailmankaikkeuden inhimillisessä kiintopisteessä", sijaitsee auditorio viestittäen kuvan ja äänen avulla meille tietoa itsestämme, menneisyydestämme ja tulevaisuuden tarjoamista mahdollisuuksista. Rakennuksen vaipaksi on valittu lasi, joka luo eksaktin, mutta samalla epämääräisen rajan sisä- ja ulkotilan välille. Lasi toimii ympäristöltä suojaavana ja erottavana kalvona ladaten sisäänsä myyttejä, jotka välittävät symboleillaan arkkityyppisiä kokemuksia. /Kir11