Asiakaskohtaiset kustannukset toimintolaskennassa

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus oli määritellä, mitä asiakaskohtaiset kustannukset tarkoittavat. Teoreettista viitekehystä luotiin laajan kirjallisuuden avulla. Diplomityön empiirisenä aineistona olivat TTKK:n kustannuslaskennan tutkimusryhmässä aiemmin kolmeen caseyritykseen toteutettujen projektien toimintolaskentamallit. Mallien perusteella arvioitiin olemassaolevien toimintoluokittelujen käyttökelpoisuutta asiakaskohtaisen kustannuksen laskemisen perustana. Lisäksi toimintolaskentamallien käytännön toteutusta verrattiin teoriaan. Työssä luotiin määritelmä: Asiakaskohtainen kustannus tarkoittaa tuotteen tai palvelun vastaanottajaan liittyvää tuotannontekijän rahassa mitattua käyttöä tai kulutusta määritellyssä ympäristössä. Termin asiakaskohtainen kustannus sijaan ehdotettiin lyhyemmän termin asiakaskustannus käyttöönottoa. Lisäksi arvioitiin, että ennen laskentatoimen viiden perusongelman ratkaisemista tulee määritellä, mitä asiakaskohtainen kustannus tarkoittaa kyseisessä laskentatilanteessa. Toimintojen luokittelumalleista ehdotettiin tuote- ja asiakaskohtaisuuden vastakkainasettelun poistamista. Sen sijaan että toimintoja luokitellaan yksittäisestä laskentakohteesta aiheutuvaksi, vain osa toiminnoista tulisi laskentatilanteen ja käyttötarkoituksen perusteella valita mukaan laskelmaan. Toimintolaskennan perusyksikkö on toiminto, ja valitusta laskentakohteesta riippuen lasketaan vain tiettyjen, laskentakohteesta aiheutuvien toimintojen kustannukset. Asiakaskohtaisen kustannuksen määrittely on yhä tärkeämpää, silloin kun yritykset haluavat saada yksityiskohtaisempaa tietoa asiakkaistaan päätöksenteon tueksi. Toimintolaskentaprojektia aloitettaessa on etukäteen määriteltävä, mitä asiakaskohtaisuus kussakin laskentatilanteessa tarkoittaa. Toimintolaskentamallissa on erityisesti toimintojen määrittelyssä huomioitava laskelman käyttötarkoitus. Laskennalla ei ole itseisarvoa - laskentatiedon käyttökelpoisuus päätöksentekijälle ratkaisee sen arvon. /Kir10