|
Abstract:
|
Nykyisin sulateliimoissa käytetään stabiileja polymeereja ja ne aiheuttavat ongelmia pakkauksen kompostoinnin tai pulpperoinnin yhteydessä. Uuden tyyppisen biohajoavan sulateliiman tulisi olla riittävän stabiili pulpperoinnissa ja pakkaussovelluksessa, mutta hajota nopeasti pakkauksen hävityksen jälkeen. Tälläisten liimojen käyttöön on tarvetta erityisesti pakkaussektorilla, missä kuitupohjainen pakkausmateriaali on biohajoavaa ja pakkauksien elinkaari lyhyt. Työn kirjallisuusosassa tarkasteltiin sulateliimojen stabiilisuudelle asetettuja vaatimuksia sekä alifaattisten polyestereiden hajoamiseen liittyviä tekijöitä ja hajoamisen karakterisointimenetelmiä. Näitä tarkasteltuja menetelmiä hyödynnettiin kokeellisessa osassa, jossa tutkimuksen kohteeksi valittiin kolme eri liimaformulaatiota, joista yksi oli stabiloimaton ja kaksi kemiallisesti stabiloituja. Referenssinä käytettiin kaupallista, hajoamatonta sulateliimaa. Tuloksina saatiin selville, että maitohappopohjaisen sulateliiman stabiilisuus oli prosessoinnissa selvästi huonompi kuin referenssin. Näiden liimojen hajoaminen sekä hydrolyysissä että kompostissa oli niin ikään nopeaa. Kemiallinen stabilointi kuitenkin hidasti selvsti maitohappopohjaisen liiman hajoamista prosessoinnin ja sovelluksen aikana. /Kir10 |