Digitaalisten keskitinten käyttömahdollisuudet tilaajaverkon parin säästöjärjestelminä taajaan asutulla alueella

Abstract

Taajaan asutun alueen tilaajaverkossa kaapelikanavien ja putkitusten täyttyminen aiheuttaa ongelmia. Lisäksi erityisesti kaupunkialueella kaapelin laajeneminen on kallista, koska samalla joudutaan usein rikkomaan kestopäällyste. Näihin ongelmiin saattaa digitaalinen parinsäästöjärjestelmä tuoda ratkaisun. Tarkoituksena oli tarkastella keskittimen käyttöön liittyviä käytännön kysymyksiä sekä kehittää malli parinsäästöjärjestelmän ja kaapelin kustannusten vertailemiseksi. Tutkimuksessa todettiin, että harkittaessa keskittimen sijoittamista talojakamoon, on syytä kiinnittää huomiota jakamon kokoon ja yhteyden häiriöherkkyyteen. Vaimennus ja ylikuuluminen ovat hallittavissa, mutta impulssihäiriöiden vaikutus yhteydellä on selvitettävä mittauksin. Lisäksi todettiin, että keskittimen tehonsyöttö sähkökatkosten aikana on järjestettävä akkujen avulla, koska virran kaukosyöttökeskuksesta ei ole mahdollista. Työssä tutkittiin myös eri edullisuusvertailumenetelmien soveltuvuutta teleinvestointien vertailuun. Menetelmäksi valittiin annuiteettien nykyarvomenetelmä. Sen avulla määritettiin ne tilaajamäärät ja etäisyydet, joilla esimerkkinä ollut parinsäästöjärjestelmä on kaapelia edullisempi. Keskittimen käyttö näyttää tulosten perusteella olevan useissa tapauksissa kannattavaa. Selvitys tehtiin käyttäen esimerkkinä kohdeyrityksen etäistilaajaporrasta RSUB. Tarkastelu on silti sovellettavissa myös muihin keskitintyyppeihin. /Kir09