|
Abstract:
|
Karkearakeisten moreenien esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat kallioperän eri ominaisuudet, jäätikön eroosion ja kuljetuksen luonne sekä kuljetusmatkan pituus. Alueen topografia ja sijainti korkeimman rannan tasoon sekä glasifluviaalisiin muodostumiin nähden ovat myös huomattavia tekijöitä. Erilaiset moreenimuodostumat ja -tyypit erosivat toisistaan rakeisuudeltaan huomattavasti. Karttatulkinnan perusteella valittiin TVL:n Hämeen piirin pohjoisosissa soveliaita tutkimuskohteita. Käytettyjä tutkimusmenetelmiä maastossa olivat seismiset luotaukset, koekuopitukset traktorikaivurilla, muodostumien pintalohkareisuuden arviointi sekä materiaalin kivisyyden määrittäminen. Käytetyt menetelmät osoittautuivat sopiviksi. Seismiset nopeudet vaihtelivat 500-2025 m/s. Materiaali oli kivisintä ablaatiomoreenimuodostumissa. Otetut näytteet tutkittiin TVL:n ja TTKK:n laboratorioissa. Tutkittavia ominaisuuksia olivat rakeisuus, vesipitoisuus, kapillaarisuus, huokoisuus, ominaispinta-ala ja routivuus. Näytteistä yli 76 % kuului hiekkamoreeneihin tai soraisiin hiekkamoreeneihin. Hienoainespitoisuus oli pienin päätemoreeneissa. Vertailtaessa pintalohkareisuuden, kivisyyden ja hienoainespitoisuuden riippuvuutta toisistaan, todettiin, että muodostuman pinnan lohkaremäärästä ei voi päätellä varmuudella mitään itse materiaalista. Kivetön moreeni oli yleensä hienoainespitoista ja runsaskivinen moreeni sisälsi useimmiten vähän hienompia fraktioita. Ominaispinta-alat mitattiin typpiadsorptiomenetelmällä. Mittausten keskiarvo oli alle 0.074 mm:n aineksesta 5333 m/kg. Se on pienempi kuin Etelä-Hämeen ja koko maan käsittävissä moreenitutkimuksissa. Rakeisuuteen perustuvien luokitusten mukaan näytteet olivat suurimmaksi osaksi routivia. TTKK:n geotekniikan laboratoriossa tehdyissä routakokeissa todettiin 13 näytettä routimattomaksi. Materiaalin routivuutta ei voida varmasti päätellä ainoastaan tuntemalla sen rakeisuus vaan on tutkittava myös hienoaineksen laatu. /Kir09 |