|
Abstract:
|
Työssä tarkastellaan ilman levyn pidätintä tapahtuvassa hylsykupin syvävedossa (= syväveto seinämää ohentaen + ohennusveto) käytettävien työkalujen muovaavien osien muodon ja muokattavan materiaalin raekoon vaikutusta messinkisen hylsykupin laatuun. Vaikeimmat laatuongelmat liittyvät hylsykupin suun virheisiin sekä kupin pohjan ja seinämän mittavaihteluihin. Tavoitteena oli löytää ennalta määrättyjen lähtötietojen pohjalta suunniteltava hyvä vetorengasmuoto sekä selvittää pistinvoiman suuruus. Muokattavan materiaalin raekokotutkimuksella pyrittiin rajaamaan raekokoalue, jolla materiaalin tulisi olla hyväksyttävän tuotteen valmistamiseksi. Lisäksi pyrkimyksenä oli selvittää leikkaustyynyn kalibroivan osan merkitys hylsykupin laatuun. Kalibroivan osan vaikutuksesta on aikaisemmin ollut vain pelkkiin olettamuksiin perustuvia käsityksiä. Tutkimuksen pääosan muodostaa kirjallisuuslähteitä hyväksi käyttäen suunniteltu kokeellinen osa. Eri tapauksia edustavien kokeiden tuloksena saatuja hylsykuppeja vertailtiin keskenään. Vertailun kohteina olivat hylsykuppien mitat sekä venymäliuskoilla ja siirtymäanturilla saatu pistinvoima-matka -kuvaaja. Ympyräverkkomenetelmällä pyrittiin selvittämään pyörylän leikkausreunan virtaus hylsykupin valmistuksen aikana. Työn tuloksena on havaittu, että hylsykupin syvävedossa tarkkojen mittojen saavuttaminen edellyttää muovattavan materiaalin raekoon mahdollisimman pientä vaihtelua. Koetuloksien tarkastelun perusteella havaittiin hylsykupin syvävetoon soveliaimman raekokoalueen olevan 60 - 100 m. Paras syvävetorengasmuoto kirjallisuuden mukaan on modifioitu traktrix-muoto, jonka tekeminen työkaluvalmistuksen nykytekniikalla ei tuota enää vaikeuksia. Työssä havaittiin, että yksinkertaisimpiakin vetorengasmuotoja (kartio, sini, ellipsi), joiden valmistus on helpompaa, voidaan käyttää kupin laatuvaatimuksien ollessa lievempiä. Ohennusvetorenkaasta voidaan todeta, että hylsykupin pohja ohenee kartiokulman puolikkaan kasvaessa. Kartiokulmalla voidaan siis säätää kupin pohjan paksuutta, mikä käytännössä helpottaa vaaditulle toleranssialueelle pääsyä. Pohjan ohenemisen seurauksena hylsykupin korkeus kuitenkin vastaavasti kasvaa. Työssä kokeiltu ympyräverkkomenetelmä ei soveltunut hylsykupin syvävedon muovauksen edistymisen tutkimiseen. Syynä oli hylsykupin seinämän voimakas ohennus, jolloin verkkokuviointi ei pysynyt hylsykupin ulkopinnalla. /Kir09 |