Rakennusmateriaalien ominaisuuksia tien verkkohalkeilleissa ja ehjissä kohdissa

Abstract

Tässä tutkimuksessa on selvitetty tien sitomattoman kantavan kerroksen rakennusmateriaalin ominaisuuksien vaikutusta asfalttipäällysteen verkkohalkeamien esiintymiseen. Tutkimuksen kohteena olivat Hämeen tie- ja vesirakennuspiirissä sijaitsevat tiet, joilla kyseistä vauriotyyppiä oli havaittu. Tiekohteissa mitattiin kantavuudet levykuormituslaitteella ja otettiin näytteitä sekä päällysteestä että kantavasta kerroksesta. Päällystenäytteistä määritettiin paksuus, sideainepitoisuus, tyhjätila ja kiviaineksen rakeisuus. Kantavan kerroksen materiaalista tutkittiin rakeisuus, hienoaineksen ominaispinta-ala ja humuspitoisuus. Proctor-tiiveyteen sullotuille näytteille tehtiin pakkaskokeita, joissa tutkittiin vesipitoisuuden muutosta jäätymisen aikana. Päällystenäytteet osoittautuivat voimassa olleet normit täyttäviksi. Kantavan kerroksen materiaali oli halkeilleissa kohdissa hienompaa kuin ehjissä kohdissa. Molempien kohtien materiaali oli hienontunut murskausaikaiseen tilanteeseen verrattuna niin paljon, että lähes kaikkien näytteiden läpäisyprosentti ylitti routivuuden rajana olevan 3%. Vauriokohteiden hienoaineksen ominaispinta-alat olivat pienempiä kuin ehjien kohtien. Kantavan kerroksen materiaalin hienonemiseen on vaikuttanut voimakas jyrääminen. Tätä osoittivat varsin suuret kantavan kerroksen rakennustyön aikaiset kantavuusmittaustulokset. Tämän vuoksi olisi liikaa jyräämistä vältettävä etenkin jäykkäpohjaisissa kallioleikkauksissa, joissa verkkohalkeamia myös esiintyi. /Kir09