Lääkintätilojen sähköasennusten käyttövarmuus

Abstract

Tässä työssä on selvitetty lääkintätilojen sähköasennuksiin ja potilasturvallisuuteen liittyviä asioita. Kansainvälisten esikuvien mukaiset käyttövarmuutta kohottavat toimenpiteet ovat tulleet Suomeenkin jo vuosia sitten. Alan standardointi ja viranomaismääräykset kehittyvät kuitenkin jatkuvasti. Tämä aiheuttaa muutospaineita kaikille osapuolille. Potilaiden ja henkilökunnan turvallisuus ja laitoksen käyttövarmuus muodostuvat kolmen tekijän yhteisvaikutuksesta: lääkintälaitteet ovat vaatimusten mukaisia, tilassa on lääkintätilojen olosuhteet huomioivat asennusratkaisut ja näiden oikea käyttö opastetaan henkilökunnalle. Sairaalalaitoksen rakentamisprosessia on kokonaisuudessaan kuvattu elinjaksokäsitteen avulla. Työssä on kartoitettu suppeasti sähköasennusten valmistumista määrittelyvaiheesta alkaen. Työssä on keskitytty lähinnä niiden valmistumis- ja vastaanottovaiheessa tehtäviin käyttövarmuustoimenpiteisiin. Käyttövaiheenkin aikaisia määräaikaishuoltoja ja -tarkastuksia on käsitelty. Työ perustuu kirjallisuustutkimukseen ja kentällä suoritettuihin mittauksiin ja tarkastuksiin. Standardi SFS 4342 vaatimilla mittauksilla ja tarkastuksilla pyritään toteamaan saavutettu käyttövarmuustaso. Käyttövaiheen aikaisilla määräaikaismittauksilla saavutettu taso pidetään yllä. Tarkastukset vaativat huomattavan työpanoksen, mutta niiden vaatiminen on edelleen perusteltua vastaanottotarkastuksessa. Suojausmenetelmän P1 ns. suhteellinen mittausmenetelmä tulisi pian vahvistaa, sillä se helpottaisi huomattavasti laitoksen normaalin toiminnan ohessa tehtäviä käyttövarmuustarkistuksia. /Kir09