|
Abstract:
|
Työn tarkoituksena oli selvittää tehokkaimmat mahdolliset algoritmit lyhimmän reitin laskemiseksi tieverkossa kahden paikan välillä. Tutkimuksessa lähdettiin alkuun perinteisestä E.W. Dijkstran vuonna 1959 esittämästä algoritmistä, jonka suorituskykyä pystytään huomattavasti lisäämään ns. Sedgewickin-Vitterin heuristiikalla. Graafialgoritmeissa joudutaan usein käyttämään tietorakennetta, joka pitää läpikäydyt solmut lasketun etäisyyden mukaan pienemmyysjärjestyksessä. Tehokkaimmat tietorakenteet tähän tarkoitukseen ovat ns. keot. Työssä esitetään kaksi modernia kekoa: Fibonacci-keko ja parittava keko, joista jälkimmäinen osoittautui käytännössä tehokkaammaksi kuin Fibonacci-keko tai perinteinen vektoriesitykseen perustuva keko. Lopuksi työssä esitetään käytännön testituloksia, jotka on saatu laskettaessa lyhimpiä reittejä kolmessa kaupallisesti saatavissa olevassa numeerisessa kartta-aineistossa. /Kir11 |