Polymeerisesti pehmitetyn PVC:n suulakepuristustekniikka

Abstract

Työn tarkoituksena oli tutkia suurimolekyylipainoisillapolymeereillä sekä niiden ja perinteisen lyhytketjupehmittimen seoksilla pehmitetyn PVC:n käyttäytymistä suulakepuristuksessaja selvittää extrudoitujen kalvojen soveltuvuutta elintarvikepakkauksiin. Työ kuuluu osana TEKES:n rahoittamaan tutkimusprojektiin, "Aseptiset pakkaukset". Työn teoriaosassa selvitetään PVC:n pehmittäisen pääpiirteet ja esitellään lyhyesti myös perinteiset pehmittimet. Pääpaino esityksessä on suurimolekyylipainoisten polymeeristen pehmittimien käyttaytymistä koskevassa osassa. Lisäksi tarkastellaan polymeeristen ja perinteistenpehmittimien seoksilla pehmitetyn PVC:n ominaisuuksia. Kokeellinen osa koostuu neljän polymeerisen pehmittimen japerinteisen DOP- lyhytketjupehmittimen eri seossuhteillapehmitettyjen PVC-sekoitteiden sulakepuristusprosessin ja pehmittimien pysyvyyden vertailusta. Lisäksi vertaillaan joitain tuotteiden käytön kannalta tärkeitä fysikaalisia ominaisuuksia. Kokeissa havaittiin pehmittimien pysyvyyden olevan suoraan suhteessa polymeerisen pehmittimen osuuteen sekoitteessa. Pelkällä polymeerilla pehmitetyillä PVC-sekoitteilla ei tutkituissa olosuhteissa tapahtunut pehmittimien migrautumista lainkaan. Suulakepuristusprosessissa saavutettiin polymeerisestipehmitetyillä sekoitteilla pääsääntöisesti suurempi tuotto kuin pelkällä DOP:lla pehmitetyllä PVC:llä. Kaikilla polymeerisesti pehmitetyillä sekoitteilla on myös alhaisempi haurastumislämpötila kuin DOP pehmitetylläseoksella. Testatuista polymeerisista pehmittimistä parhaaksi osoittautui Ultramoll PU. Ultramollilla pehmitetty PVC-kalvo oli kirkasta ja tasalaatuista. Lisäksi Ultramoll-sekoitteet olivat tutkituista materiaaleista lujimpia ja pehmittimien haihtuminen oli niillä vähäisintä. /Kir10