Ylä-Savon keskusurheilukenttä

Abstract

Iisalmen kaupungin keskustassa Paloisjärveen pistävällä Sankariniemellä on sijainnut urheilukenttä 1920-luvulta lähtien professori O. I. Meurmanin asemakaavasuunnitelman osoittamalla paikalla. Kenttäalue on kytketty tiiviisti kaupungin keskustarakenteeseen: etäisyys torilta kentälle on 700m ja rautatieasemalta 300 m. Alue on ahdas, pinta-alaltaan vain 3,0 ha. Rajaavina elementteinä ovat kenttäalueen länsipuolella rautatie, itäpuolella pitkin Paloisjärven rantaviivaa sijaitseva punatiilinen kouluketju: ammattikoulu, kauppaoppilaitos ja kotiteollisuuskoulu. Eteläpuoleltaan alue rajautuu Sankarinkatuun ja sen takana olevaan pientaloalueeseen sekä pohjoispuoleltaan niemen kärjessä sijaitsevaan puistomaiseen sankarihautausmaa-alueeseen sekä Paloisjärveen. Tarkoitus oli rakentaa kaupunkikuvallisesti merkittävälle alueelle myös kansainvälisiin liikuntatapahtumiin soveltuva urheilukenttä huoltoyksikköineen ja paikoitusalueineen unohtamatta suurien musiikki- ja kokoontumistapahtumien tarpeita. Samalla huomioitiin urheilu-kentän perinteinen rooli kaupungin urbaanitilana keskustan olohuoneiden ketjussa. Vanhaa alueella sijaitsevaa huoltorakennusta päätettiin hyödyntää saneeraamalla ja laajentamalla se kilpailutilanteessakin toimivaksi yksiköksi. Laajennuksessa otettiin huomioon myös latujen kunnostukseen tarvittavien koneiden säilytystilat, sillä Sankariniemi on myös valaistun ladun alku- ja päätepiste. Eri kokonaisuuksien toisiinsa sovittamisessa käytettiin suunnittelutyössä useita eri lähestymistapoja. Toiminnallisten samankaltaisuuksien lisäksi etsittiin fyysiseltä muodoltaan yhteneviä piirteitä, toisaalta hyödynnettiin eri elementtien sisäisiä metaominaisuuksia. Harvojen materiaalien kuten teräksen, betonin sekä lasitiilen moninaiskäyttö korostaa syntetististä kokonaisotetta. Voimakkaat värit yhdistävät tarvittaessa erilaisia elementtejä toisiinsa. Kasvillisuuden käsitteleminen massamaisina kokonaisuuksina lisää alueen yhtenäisyyttä. Kaarevat lehmusketjut ja vapaasti kasvavat orapihlajavyöhykkeet jatkavat virtuaalista tila-ajattelua myös varsinaisen kenttäalueen ulkopuolella. Kenttäalueen pudottaminen perustasosta mahdollistaa takasyöttöiset katsomotilat sekä mittakaavan hallinnan korkeussuunnassa myös pääkatsomossa. Kaarevan betoninen pääkatsomo on hallitsevin kentänelementeistä. Katsomo on varustettu kaartuvilla punaisilla puupenkeillä. Sinne mahtuu 1200 henkeä. Katsomon kuultavien takaseinien materiaaliksi valittiin muurattu teräsvahvisteinen lasitiili. /Kir11