Katujen ja rakennuskaavateiden talvikunnossapito

Abstract

Katujen ja rakennuskaavateiden talvikunnossapitotutkimus kuuluu osana Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahaston SITRAn, ympäristöministeriön ja kuntien keskusjärjestöjen vuonna 1983 yhteistyössä aloittamaan katujen kunnossa- ja puhtaanapidon kehittämishankkeeseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin katujen ja rakennuskaavateiden talvikunnossapidon kehittämismahdollisuuksia tarkastelemalla toiminnan nykytilaa ja taloudellisuutta, teknisten ratkaisujen vaikutuksia katuun, sen ympäristöön ja toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin sekä kunnossapidon laatutason merkitystä liikennetaloudelle. Vuonna 1983 katujen ja rakennuskaavateiden talvikunnossapitoon käytettiin Suomessa noin 225 milj. mk, josta kuntien osuus oli noin 190 milj.mk ja kiinteistöjen osuus noin 35 milj. mk. Talvikunnossapidon osuus kunnossapitokustannuksista on lähes puolet. Talvikautena 1984-1985 keskimääräiset talvikunnossapitokustannukset olivat selvityksen kohteina olleissa kaupungeissa noin 1,40 mk katuneliötä kohden ja muissa kunnissa noin 0,60 mk/m2. Karkeasti voidaan arvioida, että katuverkolla syntyvästä vuotuisesta 5-6 miljardin ajokilometrin liikennesuoritteesta noin 40 % ajetaan talviolosuhteissa. Talvikauden ajokustannuksiksi kadulla muodostuu 5-8 mrd mk. Kadun fyysisten ominaisuuksien (kunnossapidon laatutaso) ja ajokustannusten välisten riippuvuuksien perusteella näyttäisi siltä, että talvikunnossapidolla voidaan vaikuttaa noin 10 %:iin ajokustannuksista. Nykyinen noin 200 milj. markan yhteiskunnallinen panos katujen talvihoitoon voi siten tuottaa oikein kohdistettuna kaksin-kolminkertaisen kansantaloudellisen hyödyn alenevina ajokustannuksina. Voimavarojen käytössä voidaan havaita vinouma tarkasteltaessa erityyppisten väylien hoitoa. Vaikka useissa kunnissa käytetään väylien kunnossapitoluokitusta, joka määrää töiden suoritusjärjestyksen väylien liikenteellisen merkityksen perusteella, ei kunnossapidon laatutasoporrastusta ole käytännössä toteutettu. Vähäliikenteisiä alemman luokan väyliä pidetään tarpeettoman hyvässä kunnossa. Vastaavasti liikenteellisesti tärkeillä väylillä, joilla talvihoidon ajokustannusvaikutukset ovat tuntuvia, esiintyy tarvetta laatutason parantamiseen ja siten voimavarojen uusjakoon. Jos väylät luokitellaan oikein ja kunnossapidon laatutaso porrastetaan liikennettä vastaavaksi, voidaan asuntokaduilla säästää 10-30 % niiden nykyisistä kunnossapitokustannuksista. /Kir09