Laivan moduulivalmistuksen kehittäminen

Abstract

Työ käsittelee laivan konehuonevarustelun toteuttamista ns. moduulimenetelmällä. Moduulit ovat laivan runkolohkojen ulkopuolella, sisätiloissa, kokoonpantuja konehuoneen osakokonaisuuksia: esimerkiksi koneikot, putkipaketit ja esivarustellut runkorakenteet (suuryksiköt). Työssä on tutkittu nykyisen moduulivalmistuksen ongelmakohtia sekä esitetty ratkaisuehdotuksia huomioimalla telakan suunnitelmat moduulivalmistuksen laajentamisesta. Työn alussa esitellään yleisesti laivan konehuoneen varustelua, selostetaan eri varustelutapoja ja näiden käytön asettamia vaatimuksia. Lisäksi kerrotaan lyhyesti laivan konehuonekoneiston suunnittelusta ja kuvataan telakan nykyisen moduulivalmistuksen toimintoja suunnittelusta kokoonpanovaiheeseen. Nykyiset ongelmat ovat kerääntyneet materiaalitoimintoihin. Vaikeudet alkavat suunnittelusta, joka osallistuu varsin tiiviisti laitehankintaprosessiin. Tiedot valmistettavista moduuleista ja niiden kokoonpanosta valmistuvat liian myöhään hankinta- ja valmistus- ja nostoaikataulujen laatimiseksi. Sen vuoksi ajoitukset tulevat varsin epätarkoiksi. Moduulihankintojen laitetoimitukset myöhästyvät yleisesti. Erään laivan koneikkolaitteista lähes 60 % myöhästyi vähintään kaksi viikkoa. Hankintojen valvonta koetaankin ongelmalliseksi. Muita haittatekijöitä ovat piirustustietojen epätäydellisyys, lukuisat muutokset sekä tiedonsiirto koneikkopienoismallista kokoonpanoa varten. Ongelmien poistamiseksi suunnittelun kuormitus on painotettava alkusuunnitteluun. Koneikkostandardisointi tehostaisi huomattavasti koneistosuunnittelua. Nykyisillä koneikoilla standardisointi olisi aloitettava systeemikohtaisista nimikkeistä, jonka perusteella voitaisiin kehittää standardisysteemikoneikkoja sekä mahdollisia standardikoneikkoja. Projektivaiheessa laadittavaan, suunnittelun lähtöaineistona käytettävään erittelyyn on paneuduttava nykyistä enemmän. Jo tässä vaiheessa on päätettävä valmistettavista suuryksiköistä. Tämä helpottaa huomattavasti aikataulujen laatimista. Hankintojen valvonnan tehostamiseksi on tilausten erittelyä selvennettävä sekä tutkittava ns. toimittaja-arviointisysteemin luomista ATK:lle. Materiaalipuutteiden aikaisempaa havaitsemista voitaisiin kokeilla materiaalien ennakkokeräilyä soveltamalla. Tiedonsiirto-ongelma poistuisi kahden koneikkopienoismallin valmistamisella, joka laskelmien mukaan kuitenkin tulisi kalliimmaksi kuin nykyinen systeemi. Tutkimuksen aikana paljastui, että moduulivalmistuksen laajentaminen tiukentaa huomattavasti suunnittelua ja materiaalitoimintoja. Nykyisen varustelutavan joustot ajoituksissa sallivat edellä selostetut ongelmat. Tulevaisuudessa jousto kuitenkin vähenee, joten telakan on sopeuduttava moduulivalmistuksen asettamiin vaatimuksiin. /Kir09