Tiehankkeiden liikennetaloudellisen kannattavuuden toteutuminen

Abstract

Tutkimuksessa on tarkasteltu 1960- ja 1970-luvulla rakennettujen tiehankkeiden liikennetaloudellisen kannattavuuden toteutumista. Tiehankkeiden liikennetaloudellisia tunnuslukuja käytetään hankkeiden toteuttamisen kriteerinä ja eri hankkeiden priorisoinnissa. 1970-luvulla tiepolitiikan pääpaino oli päätieverkon rakentamisessa ja lisäksi hankkeita perusteltiin työllisyyden hoidolla ja aluepoliittisilla seikoilla. 1980-luvun alussa kehitettiin alempaa tieverkkoa. Liikennetaloudellisen kannattavuuden merkitys tieinvestointien kriteerinä lisääntyi 1980-luvun loppupuolella, jolloin liikennemäärien voimakas kasvu siirsi investointien painopisteen päätieverkolle. 1990-luvulla tieinvestointien perusteluissa liikennetaloudellisen kannattavuuden lisäksi tulevat korostumaan hankkeiden yhteiskuntataloudelliset ja ympäristövaikutukset. Esimerkkihankkeiden valinnassa kiinnitettiin huomiota siihen, että ne ovat mahdollisimman eri tyyppisiä ja edustavat Suomen eri osia. Hankkeista selvitettiin toteutuneet liikennemäärä- ja onnettomuustiedot. Tietojen perusteella laskettiin hankkeille liikennetaloudellisena tunnuslukuna hyöty/kustannus -suhde. Liikennetaloudellisesti erittäin kannattaviksi osoittautuivat moottoritiehankkeet luetellaan. Hankkeet, jotka eivät ole toteuttaneet liikennetaloudellisen kannattavuuden kriteerejä mainitaan. Hankkeilla parannettiin tieverkon peruspalvelutasoa ja niitä toteutettiin osittain työllisyysmäärärahoilla. Esimerkkihankkeista kaikki suurten liikennemäärien hankkeet osoittautuivat liikennetaloudellisesti kannattavaksi. Käytössä olevat liikennetaloudelliset laskentamenetelmät painottavat erityisesti liikennemäärän merkitystä. Yhteiskuntataloudellisessa tarkastelutavassa huomionarvoisia ovat monet muutkin seikat. Kuitenkaan laskentamenetelmien uudetkaan kehitysvaiheet eivät tule vähentämään liikennemäärän merkitystä hankkeiden liikennetaloudellisia tunnuslukuja määritettäessä. /Kir11