Tien pinnan lämpökartoitus

Abstract

Tutkimus on osa niitä toimenpiteitä, joilla Tielaitos pyrkii tehostamaan talvikunnossapitoa. Tutkimuksen tarkoitus oli kerätä tietoa tien pinnanlämpökartoituksesta sekä kehittää lämpökartoitukseen soveltuvaa laitteistoa ja menetelmiä. Tien pintalämpötila riippuu aina useasta tekijästä. Tien pinta jäätyy yllätyksellisesti silloin, kun pintalämpötila laskee nopeasti eli useimmiten selkeänä ja tyynenä yönä. Pelkästään ilman lämpötilaa seuraamalla tien pintalämpötila ei ole pääteltävissä. Tärkein tien pintalämpötilaan vaikuttava tekijä on pinnan ja ympäristön välinen lämpösäteily. Tien pinnan lämpökartoitusta voidaan käyttää hyväksi tiesääpalvelun ja liukkauden torjunnan toimenpiteissä. Laajimmassa käyttötarkoituksessaan lämpökartoitus on tärkeä osa tiepalvelujärjestelmää. Lämpökartoituksen avulla voidaan myös etsiä tiesääasemille sopivia sijoituspaikkoja. Suppeimmillaan lämpökartoituksen avulla etsitään tieverkon kylmiä kohtia eli osuuksia, jotka todennäköisesti jäätyvät ensin olosuhteiden ollessa sopivat. Tampereen teknillisen korkeakoulun Tie- ja liikennetekniikan laitoksen mittausauton tiedonkeruujärjestelmää ja lämpökartoitusmenetelmiä testattiin tekemällä suppean tason lämpökartoitus Valtatie 3:lle välillä Riihimäki-Tampere. Tien pintalämpötilaa mitattiin infrapunalämpömittarilla. Lisäksi mitattiiin ilman lämpötilaa eri korkeuksilla. Mittauksia tehtiin öisin syksyllä 1990 ja keväällä 1991 erilaisissa sääolosuhteissa. Paalulukuun sidotuista mittaustuloksista tehtiin lämpötilakäyrät. Käyrien perusteella valmistettiin lämpökartta, jossa tie on jaettu osiin sen pintalämpöominaisuuksien mukaan. Valtatie 3:n lämpökartoituksen tuloksia verrattiin onnettomuustilastoihin ja kunnossapitäjän kokemuksiin. /Kir11