|
Abstract:
|
Työn lähtökohtana on ollut tehodiodien rinnankytkentään liittyvien ongelmien selvittäminen. Rinnankytkentään joudutaan monesti turvautumaan, koska suuritehoisia komponentteja ei ole useinkaan edullisesti saatavilla. Tehodiodien valmistumisvaiheessa niiden sisäiset ominaisuudet saattavat muodostua hyvinkin erilaisiksi. Kun tällaiset diodit asetetaan rinnankytkentään, syntyy diodien välille virtaepätasapainoa. Epästabiilisuus virranjaossa saattaa johtaa ryhmän parhaan komponentin tuhoutumiseen ja edelleen koko laitteen vioittumiseen. Työn teoriaosassa on kirjallisuuden avulla käsitelty tehodiodia komponenttina sekä rinnankytkennässä esiintyviä ongelmia. Teoriaosassa on esitelty myös useita menetelmiä, joilla virranjaon epätasaista jakautumista voidaan tasapainottaa. Työn kokeellinen osa painottuu mittauksista, joiden avulla pyritään selvittämään, miten paljon tehodiodit voivat erota päästöjännitteeltään, jotta niitä voitaisiin kytkeä rinnan ilman virrantasausmenetelmien apua. Virranjakautumista tutkittiin erityisesti päästövirran, takavirran ja korkea-amplitudisten syöksyvirtojen osalta. Tärkeimmäksi näistä osoittautui päästövirta. Työ on tehty kohdeyrityksen toimeksiannosta ja yhtiön ehdoilla. Eri virrantasausmenetelmien taloudellinen ja tekninen vertailu ei sisälly tähän työhön. Vaan ensisijaisesti tässä pyritään selvittämään diodien päästöjännitteen perusteella tapahtuvaa luokittelua sekä sen mukaan suoritettavaa diodien valintaa rinnankytkentään. /Kir09 |