|
Abstract:
|
Talonrakennusalan tapaturmatiheys on suurin kaikista toimialoista, kaksinkertainen kaikkien alojen keskiarvoon verrattuna. Huolimatta ilmeisestä tutkimustarpeesta alan tapaturmien tutkimustyö on kuitenkin ollut melko vähäistä. Tämä tutkimus on luonteeltaan kirjallisuusselvitys alan myöhemmän tutkimustoiminnan pohjaksi ja suuntaamiseksi. Tutkimus sisältää seuraavat osat: - talonrakennusalan kuvaus, - työolot turvallisuuden kannalta, - tapaturmat tilastojen perusteella, - tapaturmakustannukset, - alan tutkimustarve. Talonrakennusalan työoloihin vaikuttaa voimakkaasti alan puolikoneellinen ja -teollinen luonne. Työssä käytetään paljon käsityötä ja käsityökaluja, jolloin fyysinen rasitus ja muut kuormitustekijät, kuten melu, tärinä ja pöly pääsevät kohdistumaan suoraan työntekijään. Talonrakennustöissä sattuu vuosittain yli 14 000 vähintään kolmen päivän poissaoloon johtanutta työtapaturmaa. Kuolemaan johtaneita tapaturmia sattuu noin 15...20 vuosittain. Lisäksi ns. pikkutapauksia, joita ei tilastoida, sattuu liki 10000 vuosittain. Talonrakennusalan tapaturmien aiheuttamiksi vuotuisiksi kansantaloudellisiksi kokonaiskustannuksiksi on saatu n. 400 milj. mk vuonna 1979. Pääosan kuluista aiheuttavat invaliditeetti- ja kuolemantapausten aiheuttamat tuotantopotentiaalin menetykset (n. 220 milj. mk). Ns. pikkutapausten merkitys jää varsin pieneksi huolimatta niiden suuresta määrästä: yhteensä noin 4 milj. mk kaikista alle kolme sairaspäivää aiheuttaneista tapaturmista. Esimerkinomaisesti on tutkimuksessa laskettu jalkatapaturmien aiheuttamat vuotuiset kustannukset yrityksille ja yhteiskunnalle sekä verrattu niitä turvajalkineiden käyttöönoton aiheuttamiin kustannuksiin ja säästöihin. Jalkaan ja jalkaterään kohdistuneiden tapaturmien vuotuisiksi kustannuksiksi on saatu yhteensä n. 29 milj. mk, josta työnantajien osuus on n. 10 milj. mk. Mikäli turvajalkineet saataisiin yleiseen käyttöön, olisivat vuotuiset säästöt 7,5...15 milj. mk riippuen käytön yleisyydestä ja kustannusten jakoperusteista. /Kir10 |