|
Abstract:
|
Teräsputkipaaluille sallittu suuri geotekninen ja rakenteellinen kantavuus aiheuttavat erityisvaatimuksia paalutuksen suunnittelua ja itse paalutustyötä varten tehtäville pohjatutkimuksille. Vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää heijarikairausta. Lisäksi on usein tarpeellista selvittää kalliopinnan tarkka sijainti porakonekairauksella sekä nurjahdustarkasteluja varten pehmeiden maakerrosten ominaisuudet. -Paalun geoteknisen kantavuuden määritysmenetelmiä on useita: staattiset kantavuuskaavat, kairausvastukseen perustuvat menetelmät, paalutuskaavat, iskuaaltoteoreettiset laskelmat, dynaamiset koekuormitukset ja staattiset koekuormitukset. Edellä mainituissa kohteissa paalujen geotekninen kantavuus tarkistettiin dynaamisilla koekuormituksilla. Tuloksia verrattiin paalutuskaavoilla laskettuihin kantavuusarvoihin. Käytettäessä painavaa pudotusjärkälettä antavat energiatarkasteluihin perustuvat, niin sanotut tavanomaiset paalutuskaavat lähellä mitattuja arvoja olevia tuloksia. Paineilmavasaroita käytettäessä on sen sijaan parempi käyttää iskuaaltoteoriaan perustuvaa menetelmää. -Teräsputkipaalun rakentellista kantavuutta voidaan parantaa betonoimalla. Betonia voidaan käyttää joko sellaisenaan tai raudoitettuna. Paalun betonointi lisää LPO-87 mukaisia suurimpia sallittuja keskeisiä puristuskuormia, sen sijaan paalun nurjahduskestävyyttä betonointi ei merkittävästi lisää. -Teräsputkipaalun kelpoisuus on todettava vähintään painuma- ja joustomittauksilla loppulyöntivaiheessa. Lisäksi on syytä tehdä suoruusmittaukset esimerkiksi niin sanottuna valomittauksena. Luotettavin menetelmä paalun kantavuuden ja ehjänä säilymisen tarkistamiseksi on dynaaminen koekuormitus. /Kir10 |