|
Abstract:
|
Tämä työ liittyy TTKK:n elektroniikan laboratorion biomagneettisia ilmiöitä tutkivaan projektiin. Työn tarkoituksena oli optimoida näissä mittauksissa käytettävät gradiometrit signaalikohinasuhteen kannalta. Toinen tavoite oli tutkia, voidaanko gradiometri tasapainottaa pienoisgradiometrejä käyttäen. Työssä optimoitu ensimmäisen ja toisen asteen gradiometrit kaikissa kolmessa koordinaattisuunnassa. Optimointi on tehty tietokoneella käyttäen valmista matemaattista aliohjelmaa. Tarvittavat magneettivuot ja induktanssit on laskettu likiarvokaavoilla. Saavutetut parannukset optimoimattomaan gradiometriin nähden ovat 10 dB:n luokkaa. Käytännössä ero supistunee puoleen, koska kaavoja johdettaessa on tehty yksinkertaistuksia. Koska gradiometrin kelarunkoja ei voida valmistaa tarkasti eivätkä käämitykset ole ideaalisia, gradiometri ei ole tasapainossa eli kelojen pinta-alat eivät ole samat. Tässä työssä kokeiltiin mittausgradiometrin kanssa sarjaan kytkettyjä säädettäviä pienoisgradiometrejä. Pienoisgradiometrien rakentaminen on osoittautunut mekaanisesti erittäin hankalaksi. Nesteheliumin lämpötilaan jäähdytettäessä muovit ja metallit kutistuvat eri tavoin, ja tämä aiheuttaa kelojen langan katkeamisen. Tästä syystä varsinaisia mittauksia ei ole tehty. Teoreettisten tulosten perusteella voidaan päätellä, että nykyisten gradiometrien signaalikohinasuhdetta voidaan jonkin verran parantaa, mutta varsinainen ongelma on tasapainotus ja sen mekaaninen toteutus. /Kir09 |