|
Abstract:
|
Aineet, jotka johtavat huonosti sähköä, ovat yleensä myös huonoja lämmönjohteita, koska nämä kaksi ominaisuutta liittyvät läheisesti toisiinsa. Tämän vuoksi tällaisia aineita on vaikea kuumentaa perinteisillä keinoilla. Vastuskuumennus ei käy, koska aineet ovat eristeitä. Samoin, jos aineen pinnalle tuodaan lämpöenergiaa, johtuu lämpö hitaasti aineen sisäosiin. Pinta saattaa sulaa, kun keskiosat ovat vielä kylmiä. Eräitä aineita kuumennettaessa voidaan edellä kuvatut vaikeudet välttää käyttämällä dielektristä kuumennusta. Työssä esitettiin dielektrisen kuumennuksen teoreettinen perusta ja kuumennustehon riippuvuus käytettävästä jännitteestä ja taajuudesta. Edelleen käsiteltiin suurtaajuussähkön synnyttämiseen käytettäviä laitteita ja erilaisia kuorman sovituslaitteita. Koska PVC-muoveja on useita, joiden ominaisuudet vaihtelevat käytetyistä lisäaineista riippuen, määritettiin työssä tutkittavan ja viemäriputkena käytettävän PVC:n ominaislämpö TTKK:n lämpötekniikan laboratoriossa. TTKK:n elektroniikan laitoksen Q- mittauslaitteistolla puolestaan määritettiin PVC-putken dielektriset ominaisuudet. Saaduilla arvoilla laskettiin dielektrisen kuumennuksen tehon tarve käytettäessä lieriömäisiä elektrodeja. Työssä myös koekuumennettiin PVC-putkea, mutta hyötysuhde jäi huonoksi. Työn lopussa esitettiin suurtaajuista sähkömagneettista säteilyä koskevia ulkomaisia standardeja ja kotimainen standardiehdotus. Lisäksi käsiteltiin sähkömagneettisen säteilyn mittaamista ja mittauslaitteita. /Kir10 |