Tie- ja maarakennusala uusiotuotteiden hyötykäyttäjänä

Abstract

Tutkimuksessa on selvitetty, mitkä ovat perinteiset materiaalit ja menetelmät tie- ja maarakennuksessa ja mitä ongelmia on niiden käytössä ja saatavuudessa. Tavoitteena on edellisten kautta päätyminen korvaaviin materiaaleihin ja menetelmiin. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsaus tie- ja maarakennusmateriaaleihin ja -menetelmiin.Vaihtoehtoisia materiaaleja ja menetelmiä on etsittävä ja koekäytettävä, koska tienrakentamisessa käytettävien uusiutumattomien harjukiviainesvarojen eli soran ja hiekan tuotantopaikkoja suljetaan ympäristösuojelullisin perustein. Tienpitomateriaalien käyttömäärät säilyvät kuitenkin ainakin liikenteellisesti tärkeissä solmukohdissa ja kasvukeskuksissa.Uusiomateriaalista ei saa aiheutua ihmisille tai ympäristölle missään vaiheessa mitään haittaa. Tämän vuoksi materiaaliominaisuuksista eli teknisestä kelpoisuudesta ja ympäristökelpoisuudesta tulee varmistua suorittamalla riittävät käyttökelpoisuustutkimukset. Lisäksi uusiomateriaalien haitta-aineiden pitkäaikaisuusliukenemista loppusijoituspaikassa tulee seurata. Uusien materiaalien käytöstä saattaa kuitenkin aiheutua ympäristökuormitusta ja saastumista, kuten maaperän pH-olosuhteiden muuttumista merkittävästi, pölyhaittoja sekä pohja- ja pintavesien laadun heikkenemistä. Tilanteeseen sopiva maa-aineksen käsittely on valittava tapauskohtaisesti.Tutkimuksessa selkiytyvät korvaavien aineiden käyttäminen sekä kestävän kehityksen mukainen ajattelu tie- ja maarakentamisessa. Esimerkkinä jätteiden kierrättämisestä ja hyödyntämisestä on rakennustoiminnasta sekä rakennusaineteollisuudesta kertyvästä betonijätteestä valmistettava betonimurske. /Kir10