|
Abstract:
|
Jotta saataisiin tietoa sydämen aktivaation ja kehon pinnalta mitatun EKG-signaalin välisestä yhteydestä täytyy tilavuusjohdetta eli kehoa mallintaa. Tämä työ käsittää tarkan rintakehämallin konstruoimisen sekä kehitetyn mallin käyttökelpoisuuden tutkimisen käyttämällä mallia mm. kehon epähomogeenisuuksien vaikutusten sekä eri AEKG-kytkentöjen ominaisuuksien tutkimiseen. Malli on muodostettu sovittamalla tietokoneella B-splinipintafunktiot eräästä tarkimmasta fysikaalisesta mallista tehtyihin mittauksiin, joten mallia voidaan konstruointiperiaatteensa vuoksi nimittää hybridimalliksi. Splinifunktiot määrittelevät kehon pinnan herkkyysjakautuman sydämen eri osien aktivaatiolle. Splinisovituksen ansiosta pinnan herkkyysjakautumat ovat jatkuvia. Tämän ominaisuuden suhteen tämä malli on ainoa laatuaan. Työn pohjana käytetty malli on Stanley Rushin konstruoima elektrolyyttitankkimalli. Tämä malli sisältää kaikki tärkeimmät sydämen aiheuttamaan sähkökenttään vaikuttavien sisäelinten mallit. Herkkyysjakautumista laskettiin 12-kytkentäisen ja FrankinVEKG- kytkentäjärjestelmien kytkentävektorit, jotka antavat yksinkertaisen yhteyden sydämen sähköisen aktivaation ja EKG-signaalin välille. Herkkyysjakautumia ja kytkentävektoreita käytettiin epähomogeenisuuksien vaikutusten ja lähdealueen paikanvaikutusten tutkimiseen. Kytkentävektoreita käytettiin myös em. EKG-kytkentöjen ominaisuuksien arviointiin. Saadut tulokset olivat loogisia ja teoreettisesti oikeita. Samoin havaittiin tulokset yhteneviksi muiden tutkijoiden tuloksien kanssa. Ruumiin muotojen ja etenkin epähomogeenisuuksien havaittiin muokkaavan sydämen sähkökenttää, jolloin lähdealueen paikan ja luonteen arviointi vaikeutuu. Epähomogeenisuuksista suurissa verisuonissa sydämen lähistöllä ja sydämen sisällä olevan veren havaittiin olevan tärkein vaikuttaja. Frankin kytkennän havaittiin mittaavan sydämen sähköistä aktivaatiota melko ortonormeeratusti. X-kytkennän ollessa epäideaalisimman. Raajakytkentöjen havaittiin olevan homogeenisia ja Burgerinkolmion havaittiin kuvaavan melko tyydyttävästi kytkentöjen kytkentävektoreita. Rintakytkennät varsinkin V1 - V4 havaittiin epähomogeenisiksi. Kytkentöjen herkkyyden suunta ja suuruus vaihtelevat suuresti sydämen eri puolilla. /Kir09 |