|
Abstract:
|
: Happipoltolla tarkoitetaan polttoa normaalia happipitoisuutta korkeammassa pitoisuudessa. Koelaitteena oli pudotusputkireaktori, koska sen on todettu olevan varsin hyvä laite polypolttotutkimuksissa. Lisälaitteena oli pyrometri, jolla mitattiin partikkelin pintalämpötila, partikkelin koko ja partikkelin nopeus. Polttoaine oli typpiatmosfäärissä valmistettu hiiltojäännös. Pintalämpötilamittaukset antoivat teorian mukaisia tuloksia. Happipitoisuuden kasvaessa myös partikkelin pintalämpötilan arvot kasvoivat. Partikkelin nopeuden mittaamisessa havaittiin, että teorian ja todellisuuden välillä on palamistapauksissa selvittämättömiä asioita. Todennäköisesti partikkelin kitkakertoimen määrittämiseksi olisi suoritettava lisää mittauksia. Halkaisijalle saatiin tuloksia, jotka vaativat lisäselvityksiä. Pienten partikkelien kohdalla mitatut halkaisijat olivat kaksi kertaa suurempia kuin alkuhalkaisija. Selvittämättä jäi toistaiseksi, johtuiko paisuminen porolyysistä vai palamisesta itsestään. Oletuksena oli, että diffuusio hallitsee palamista, jolloin partikkelin pinnan konsentraatio on nolla. Ratkaisuissa oletettiin yksivaiheinen malli, jossa happi diffuntoitui kohti partikkelin pintaa ja tuotekaasuna oli joko hiilidioksidi tai hiilimonoksidi. Partikkeli oletettiin palloksi ja säteilylämmönsiirron osalta tehtiin myös muutamia vahvoja oletuksia. Korrelaatioiden perusteella laskettuna todennäköisempi tuote näistä kahdesta oletetusta oli hiilimonoksidi. Partikkelin huokoisuus jätettiin huomiotta. Työssä arvioitiin, mikä ratkaisumalli sopisi parhaiten diffuusion säätelemän palamisen arviointiin. |