|
Abstract:
|
Tämän työn tarkoituksena on ollut tehdä perustutkimusta tiilirakenteisesta uunista, selvittää koeuunilla tehtävillä mittauksilla uunin lämpöteknisiä ominaisuuksia ja mahdollisesti optimoida uunin rakennetta. Aluksi on tarkasteltu tulisijojen rakennetta ja sen kehitystä. Puun polttoa ja polttotapahtumaa on selvitetty tarkasteltujen tulisijojen kannalta. Myös tulisijan lämmönsiirtoa on tarkasteltu teoreettisesti. Varsinainen tarkasteltava tulisija oli puulämmitteinen, tiilirakenteinen takkauuni, joka on sekoitus vanhasta pystyuunista ja takasta. Mittauksien perusteella selvisi, että takkauuni on perusrakenteeltaan hyvä. Pienien paloilman jaossa tehtyjen muutosten jälkeen palaminen tapahtui hyvällä hyötysuhteella. Lämmitystapoja vertailtaessa osoittautui vanha lämmitysohje paikkansapitäväksi. On siis poltettava yksi kunnon pesällinen kerrallaan, jonka jälkeen pellit kiinni. Jos tarvitaan enemmän lämpöä poltetaan toinen pesällinen jonkin tunnin kuluttua. Suuluukut ja rakoarina olivat selvästi erittäin tarpeellisia pyrittäessä hyvään hyötysuhteeseen. Uunin massiivisuus varaa lämpöä jopa useiksi vuorokausiksi. Kun uuniin lisättiin ylimääräinen tiilikuori, pidentyi lämmön luovutusaika. Samalla lisääntynyt muuraus sitoi lämpöä ja pintaosat lämpenivät hitaammin. Pintalämmön nousu maksimiinsa kesti n. 12 tuntia. Kuorirakenteinen uuni on siis pitkän lämmönluovutusaikansa ja alhaisen pintalämpötilansa vuoksi sopiva asunnon peruslämmön tuottamiseen. Leivinuunia kokeiltiin leipomiseen, jotta nähtäisiin sen toiminta päätarkoituksessa. Paistumisen tasaisuus oli kiertoilmauunien tasoa ja jo yhdellä n. 10 kg:n pesällisellä polttopuita saatiin riittävä kuumuus uuniin. Paras tulos saavutetaan, kun poltetaan leipomista edeltävänä päivänä pieni pesällinen puita, jolla saadaan pieni pohjalämpö uuniin. Leivinuunin huoneeseen luovuttama lämpöteho saadaan tasattua miellyttäväksi tekemällä kyljet kaksikerrosrakenteena, jolloin lämmön luovutusaikakin tulee pitkäksi. /Kir09 |