|
Abstract:
|
Diplomityössä tutkitaan oikosulkumoottorin stabiilisuutta taajuusmuuttajakäytössä. Työssä esitettävä säätömenetelmä on vektorisäätöön pohjautuva suora vääntömomenttisäätö. Moottorinvirta ja taajuusmuuttajan välipiirin jännite ovat mitattavat suureet. Näiden perusteella estimoidaan staattorivuo ja vääntömomentti, joiden hetkellisarvojen mukaan päätetään jokainen yksittäinen invertterin kytkimen kääntö. Kun pyörimisnopeutta ei mitata, aiheutuu stabiilisuusongelmia. Näihin vaikuttaa merkittävästi staattoriresistanssin estimointivirhe. Työn tavoitteena on ollut parantaa staattorivuon ja vääntömomentin estimointia erityisesti pienillä taajuuksilla ilman nopeustakaisinkytkentää olevassa säädössä. Stabiilisuuden parantamiseksi etsitään optimiratkaisuja ns. virtatakaisinkytkennälle, joka tekee korjauksia staattorin jänniteyhtälöstä laskettuun staattorivuohon roottorin jänniteyhtälön perusteella. Ratkaisuja pyritään löytämään sekä teoreettisesti että kokeellisesti. Virtatakaisinkytkennällä on kaksi viritysparametria, korjausvahvistus ja -kulma. Numeerisilla simuloinneilla löydettiin viritysparametreille aiempaa parempia arvoja. Simulointitulosten pohjalta tehtiin käytännön testejä. Niissä saadut tulokset vastasivat suhteellisen hyvin simulointituloksia. Paremmilla viritysparametreilla saatiin nollataajuuden ympäristön epästabiilia aluetta kavennettua. Moottori- ja generaattoripuolet vaativat erilaiset virtatakaisinkytkennän viritysarvot. Myös moottorin koko ja parametrit sekä toimintapiste vaikuttavat optimaaliseen korjausvahvistukseen ja -kulmaan. /Kir10 |