|
Abstract:
|
Työn tarkoituksena on selvittää taajamarantojen historiaa ja nykytilaa sekä tutkia niiden kehittämismahdollisuuksia. Työn painopiste on suunnitelmaosassa. Mikkelin lääni on Suomen vesistöisin lääni. Muutamia asemakyliä lukuun ottamatta lähes kaikki taajamat sijoittuvat järvien rannoille, joten vesistöjen ja vesiliikenteen merkitys on niiden kehityksessä ollut erittäin keskeinen. Ranta-alueet muodostuivat vesiliikenteen huippukautena vuosisadan alkukymmeninä luonnostaan taajamien keskusalueiksi. 1930-luvun tienoilta alkaen maantieliikenne on korvannut vesiteiden hyötyliikenteen, mikä on selvästi hiljentänyt taajamarantoja ja siirtänyt kylien painopistettä mantereelle päin. Työn tärkeimpänä tavoitteena on tutkia keinoja, joilla ranta-alueet saataisiin uudelleen liitettyä kylien keskustoihin aktiivisina ja viihtyisinä asuin- ja työpaikka-alueina. Työssä on esitetty esimerkinomaisia tyyppiratkaisuja mm. kuvaparein sekä tarkempi suunnitelma Sulkavan kirkonkylään. Suunnitelmaosan taustaksi on esitetty lisäksi taajamien historiaa valaisevaa materiaalia. Sulkavan keskustarantojen suunnitelma on luonteeltaan kaksiosainen. Kirkonkylän nykyinen keskusta on monin paikoin taajamakuvallisesti arvokas ja viihtyisä. Tällä alueella suunnitelma on säilyttävä ja täydentävä, ainoastaan pienehkölle virastotalon alueelle on esitetty merkittävää uudisrakentamista. Uitonvirran koillispuolisella alueella on sen sijaan laaja, rakentamaton peltoalue. Tämä toimii kirkonkylän tulevana laajentumisalueena, johon on sijoitettu rivi- ja kerrostalorakentamista. Työssä on myös esitetty muutamia talotyyppejä, joita on sovellettu Sulkavan esimerkkisuunnitelmassa. /Kir11 |