|
Abstract:
|
Campo Marzio / Via di Ripetta / Rooma: Campo Marzio oli pohjoisin Rooman imperiumin pääkaupungin kaupunginosista 1. rioneista. Nimi Campo Marzio juontuu keisarikunnan varhaisilta ajoilta. Se oli Mars-jumalalle omistettu avoin, puistomainen alue silloisen Servius Tulliuksen muurin ulkopuolella. Augustuksen aikana alue sai monumentaalisen luonteen. Alueelle rakennettiin Marcelluksen teatteri, Agrippan kylpylä, Ara Pacic, Pantheon, Forum Augusti ja Augustuksen mausoleumi. Myöhemmällä keisariajalla rakentaminen jatkui, ja 270-luvulla rakennettiin Aurelianuksen muurit, jotka sulkivat sisäänsä myös Campo Marzion. Imperiumin luhistuttua Rooma vajosi provinssikaupungin asemaan, ja myös Campo Marzion alue rappeutui. Jälleenrakentaminen alkoi barbaarihyökkäyksen laantuessa. Rooman palo (Sacco di Roma) vuonna 1527 päätti keskiajan. Renessanssiajalla Rooma alkoi nousta uuteen kukoistukseen. Asutus ja rakentaminen keskittyivät Campo Marziolle ja Trastevereen. Campo Marzion nykyinen kaupunkirakenne pohjautuukin pääasiassa renessanssin kaupunkisuunnitteluperiaatteisiin. Paavi Leone X pyysi 1500-luvun alkupuolella Rafaelloa ja Antonia da Sangalloa laatimaan suunnitelmat alueen kaupunkikuvan selkeyttämiseksi. Campo Marzion päätteeksi tuli uudelleen muotoiltu Piazza del Popolo, ja Il Tridente syntyi, kun kahden kadun sommitelmaan lisättiin Via Babuino. Viadi Ripetta sai hahmonsa Rooman kahden keskeisen aukion yhdistäjänä Tiber-joen kyljessä. Campo Marzio täyttyi rakennuksista niin, että aiemmin vapaana seissyt Augustuksen mausoleumi jäi osaksi kaupunkimassaa. Tridenten alueelle rakennettiin barokin ajalla useita kirkkoja. Piazza del Popololle rakennettiin 1660-luvulla Rainaldin suunnittelemat kaksoiskirkot. Porto di Ripetta rakennettiin vuonna 1704 Via di Ripettan ja Tiber-joen liittymäkohtaan. Rooman tullessa yhdistyneen Italian kuningaskunnan pääkaupungiksi syntyi tarve rakentaa uusia asuin- ja julkisia rakennuksia sekä selkeämpiä liikenneyhteyksiä. Tridenten keskimääräinen katu Corso sai akselikadun roolin, kun sille puhkaistiin väylä Piazza Venetsialle saakka. Porto di Ripetta tuhottiin 1800-luvun loppupuolella Tiberinjokiuoman vallien rakentamisen tieltä. Samalla katosi suora yhteys joen ja sitä reunustavan kaupunkirakenteen väliltä. Fasistien noustua valtaan Roomaa alettiin jälleen muokata imperiuminpääkaupungiksi. Tällöin luotiin mm. fasismin hallintorakennusten ympäröimä Piazza Augosto Imperatore, jossa antiikin imperiumi ja uusi fasistinen imperiumi kohtaavat. Campo Marzion alueeelta tuhottiin suuri määrä barokinajan rakennuksia. Suurisuuntaiset kaupunkirakenteen uudistushankkeet jäivät kuitenkin puolitiehen. Campo Marzian alueelta tuhottiin suuri määrä barokinajan rakennuksia. Suurisuuntaiset kaupunkirakenteen uudistushankkeet jäivät kuitenkin puolitiehen. Campo Marziolle suunniteltu monumenttaaliaukio leveine katuineen jäi hyödyttömäksi repeämäksi kaupunkirakenteessa. Tehokas paikallinen liikennejärjestely puolestaan jäi ahtaan kaupunkirakenteen saartamaksi liikenneympyräksi. Augustiaanisen rauhan alttari Ara Pacis sijoitettiin laatikkomaiseen rakennukseen Piazzan ja Tiberin väliselle kaistaleelle, jolta purettiin jokea reunustanut korttelialue. Kaiken tämän lopputuloksena on syntynyt tila rakenteeltaan ja toiminnoiltaan outo ja jäsentymätön alue, jonka eri elementit eivät asetu oikeisiin suhteisiinsa. Suunnitelmassa käsitellään kaupunkitilaa ja kaupunkimassaa ilman tilaohjelmaa ja tarkkoja funktioita. Kaupunkirakennetta ei ole pyritty palauttamaan minkään historiansa vaiheen mukaiseksi. Tavoitteena on pikemmin ollut syntyneen tilanteen hyödyntäminen ja ajan merkityksen esilletuominen kaupunkirakenteessa. Piazza Augosto Imperatoren liikenneväylistä on jätetty jäljelle vain Via di Ripettan ja Corson yhdistävä katu. Aukion keskeinen osa rakennetaan oleskelu- ja kävelyalueeksi, joka rinnastuu Rooman muihin suuriin aukioihin. Aukion perustaso viedään lähelle Augustuksen mauseleumia, jolloin mauseleumi saadaan läheiseen kontaktiin sitä ympäröivän tilan kanssa. Aukiotilassa sijaitsevat sen historiaan liittyville henkilöille omistetut museot. Pienten rakennusten suhteet tilaan ja toisiinsa ovat esinemäiset. Aukiolle sijoitetaan Augustuksen ja Mussolinin museot ja pieni, muinaiselle Mars-jumalalle omistettu tempietto kertomaan alueen menneisyydestä. Ara Pacis sijoitetaan mausoleumin sisäänkäynnin läheisyyteen omassa rakennukseensa, jossa sen historiallinen yhteys mausoleumiin on oikeampi kuin nykyisessä paikassaaan. Via di Ripettan ja Tiberin väliselle alueelle rakennetaan renesanssisommitelmaa vahvistava rakennusketju, joka katutilan suuntaisena muodostaa sitä tiiviisti rajaavan linjan. Mausoleumia ympäröivää aukiotilaa rajataan kaartuvalla rakennusjonolla, joka yhdistää San Roccon ja San Carlo al Corson. Aukiota laajennetaan Corson puoleiselta sivultaan poistamalla fasistien rakennuttama virastorakennus. Se korvataan uudella, huomattavasti pienemmällä rakennuksella, jota katkovien kapeiden kujanteiden kautta aukiotila on aistittavissa myös Via del Corsolta. Augustuksen mausoleumi toimii ajan teatterina, jonka kaksitoista näyttämöä avaavat näkymän sekä menneeseen että tulevaan. Ensimmäinen ja viimeinen näyttämö ovat yksi ja sama - Augustuksen mausoleumi, Campo Marzio ja Rooma kuroutuvat osaksi ikuista sykliä. /Kir11 |