|
Abstract:
|
Suoritetuissa vertailuissa on todettu, että suurin merkitys tulosten tarkkuuteen on kuormituksella, toiseksi merkittävin tekijä on reunapalkin korkeus, selvästi pienempi vaikutus on jännevälillä ja kaikkein vähiten oli vaikutusta reunapalkin leveydellä. Reunapalkin korkeuden kasvaessa voidaan havaita, että levytilan jännitykset kasvavat suhteessa laattatilan jännityksiin, lisäksi voidaan havaita, että poikittainen momentti ms on korkealla reunapalkilla suurempi kuin pitkittäinen momentti mx. Korkeilla reunapalkeilla, joilla b2 > 4t1 saadaan kohtuullisen tarkkoja tuloksia vain bimomenttiteorialla. Jännevälin suureneminen parantaa tuloksia, sen merkitys on suurin pistemomentin kuormittamissa rakenteissa, jonkin verran jännevälin vaikutus tuntuu myös pistevoiman ja tasaisen momentin kuormittamissa rakenteissa. Poikittainen momentti ms tulisi aina määrittää, myös rakenteilla joissa levytila on hallitseva (b2 > 4t1 ), koska sen suuruus ei riipu kovinkaan paljon poikkileikkausdimensioista ja tällöin sen merkitys kasvaa korkeilla reunapalkeilla. Laskettujen jäykkyysarvojen perusteella voidaan päätellä, että momentin kuormittamilla rakenteilla on poikkileikkauksen keskiviivan vääristymisellä erittäin suuri merkitys kaikilla tutkituilla poikkileikkauksilla, ainoastaan bimomenttiteorialla saadaan tarkkoja tuloksia siirtymille ko. kuormitustapauksissa. Kollbrunner - Hajdin ja kaksiparametrinen deplanaatioteoria. Näillä teorioilla saadaan melko yhteneviä tuloksia kaikissa tapauksissa, jälkimmäinen antaa hieman parempia tuloksia kauttaaltaan. Menetelmät soveltuvat sellaisinaan vain voimakuormitusten rasittamien rakenteiden analysointiin, momenttikuormitusten tapauksessa on aina käytettävä jotakin esitetyistä korjauksista mx:ää laskettaessa. Pistemomentin kuormittamilla rakenteilla tulisi jännevälin olla L > 6.b1, jotta tulokset olisivat käyttökelpoisia. Vertailussa mukana olleiden mx :n korjattujen lausekkeiden osalta voidaan todeta, että ne parantavat teorioiden käyttöaluetta huomattavasti. Kollbrunner - Hajdin teoriaan esitetty tarkempi korjaus ei tuo havaittavaa parannusta verrattuna yksinkertaisempaan korjaukseen. Yleisesti voidaan todeta, että Kollbrunner - Hajdin teoria tarjoaa yksinkertaisuutensa perusteella erittäin käyttökelpoisen menetelmän käytännön mitoitukseen, kunhan otetaan huomioon edellä esitetyt rajoitukset. Kaksiparametrinen bimomenttiteoria. Tätä teoriaa voidaan pitää parhaimpana likimenetelmänä, koska se ei aseta mitään rajoituksia poikkileikkausdimensioille, ja sen tulokset ovat melko hyviä myös momenttikuormituksella. Suoritetun jäykkyysvertailun perusteella voidaan päätellä, että myös siirtymille saadaan tällä teorialla selvästi parhaimmat tulokset erityisesti momenttikuormituksilla. Teorian huonona puolena on mainittava ratkaisun vaatima huomattava työmäärä, joka rajoittanee sen käyttöä ainakin käsiteltyjen tyyppisien rakenteiden yhteydessä, joilla levy-ja laattatila esiintyvät yhtä aikaa. Kaksiparametrinen bimomenttiteoria, jossa poikkileikkaus ei vääristy. Tämä teoria on ns. sekamenetelmä ja sen tulokset ovat lähempänä siirtymämenetelmien kuin voimamenetelmän tuloksia. Menetelmällä saadaan kohtuullisen hyviä tuloksia, kun reunapalkin korkeus on b2 >4.t1 , korkeilla reunapalkeilla saadaan teorialla niin virheellisiä tuloksia, että sen käyttäminen ottaen huomioon ratkaisun vaikeus verrattuna puhtaisiin siirtymämenetelmiin ei ole kannattavaa. /Kir09 |