Hälytysruuhkan keventäminen ydinvoimalaitostransienteissa

Abstract

Ydinvoimalaitosten valvonnassa on kaikkialla maailmassa ongelmana valvomoon tuleva liian suuri hälytys- ja muu informaatiomäärä laitoksen häiriö- ja suunnitelluissa muutostilanteissa eli yleensä prosessin transienteissa. Tämän työn tavoitteena on selvittää, miten kohdeyrityksen voimalaitoksella tietokoneen tulostamana hälytysmäärää transienttitilanteissa voitaisiin järkevästi rajoittaa ja siten parantaa sen käyttökelpoisuutta valvojan kannalta. Periaatteena on estää kuvaputkitulostuksesta sellaiset hälytykset, jotka ovat selvästi seurausta aiemmista prosessitapahtumista. Nämä seuraushälytykset ovat laitoksen valvojalle kyseisessä tilanteessa normaalia ja odotettua tilatietoa prosessista ja hälytyksinä siten turhia. Työssä selvitettiin turhien hälytysten estoa kahdessa voimalaitoksella sattuneessa häiriössä. Keskeisenä työvälineenä oli laitoksen koulutussimulaattori. Sen prosessitietokoneeseen luotiin logiikka, joka syy-seuraus -mielessä muihin prosessiviesteihin perustuen esti turhat hälytykset ao. häiriöissä. Tulostuvan hälytysmäärän väheneminen ja sen vaikutus häiriönselvitykseen valvomossa testattiin ajamalla kyseisiä häiriöitä simulaattorilla. Isoissa laitoshäiriöissä voidaan tulevista hälytyksistä estää yli puolet ilman, että valvoja jää vaille mitään oleellista prosessi-informaatiota. Jäljelle jäävien hälytysten käyttökelpoisuus valvojan kannalta kasvaa, mikä edistää häiriön tunnistusta ja korjaamista. Hälytysten loogisen eston puutteita kartoitettiin ja tutkittiin sen laajempaa soveltamista kohdeyritykseen.Lisäksi selvitettiin yleisellä tasolla laitoksen tai osajärjestelmän käyttötilan soveltuvuutta hälytysten estokriteeriksi. Kohdeyrityksen voimalaitoksella voidaan lähinnä primääripiirille ja turpiinijärjestelmälle johtaa prosessiviesteistä yksikäsitteiset käyttötilamääritelmät. Johdetulla käyttötilasuureella voidaan estää suuri joukko ao. laitososaan liittyviä turhia hälytyksiä erityisesti suunnitelluissa transienteissa. /Kir09