Jyväskylän yliopiston aallon kampuksen päärakennus – erään suojeltavan arkkitehtuuriteoksen tulkintaa

Abstract

Diplomityössä haettiin uutta lähestymistapaa kampuksen päärakennuksen arkkitehtuuriin ja sen sisältämiin merkityksiin. Tavoite oli kokonaisvaltainen tulkinta (jo suojellusta) päärakennuksesta ja laajempi ymmärrys sen arkkitehtuurista.

Taiteelliset arvot ovat yksi rakennussuojelun peruste. Siten erityinen tavoite tutkimuksessa oli päärakennuksen taide-teoksellisuuden tunnistaminen, joka Cesare Brandin teorian mukaan yksinomaan oikeuttaa restauroinnin. Pääraken-nukseen perehdyttiin lisäksi muista näkökulmista.

Tutkimus alkoi alueen rakennetun historian pääpiirteiden tarkastelulla ja siinä tultiin johtopäätökseen, että pääraken-nuksen arkkitehtuuri on sopusoinnussa alueen luonnon ja aiemman rakennetun ympäristön kanssa. Rakennus erottaa ja yhdistää maiseman eri elementtejä sekä luo hierarkiaa ja yhtenäisyyttä suojellulle alueelle.

Kampuksesta aiemmin tehtyä Päivi lukkarisen tutkimusta täydennettiin Demetri Porphyrioksen Aalto -tulkinnalla. Hänen ajattelunsa tukee osittain Lukkarisen tekemiä tulkintoja Aallon arkkitehtuurihistoriallisten aiheiden käytöstä siten, että hän näkee ne metaforisina ominaisuuksina arkkitehtuurissa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös Aallon puheita ja esitelmiä 1930 -luvun alkupuolelta lähtien. Niiden sisältämiin aja-tuksiin pohjautuen kampuksen päärakennuksessa Aalto toteutti humaania arkkitehtuuriaan, joka on hänelle tuhansien ratkaisevien inhimillisten funktioiden yhdistelytehtävä. Rakennuksessa on myös abstraktin taiteen piirteitä, jotka ovat tajuttavissa niin tunteen kuin järjen avulla.

Robert Venturin ’kompleksisuuden ja ristiriitaisuuden arkkitehtuurin’ teemojen tarkastelussa löytyi yhtymäkohtia Aallon arkkitehtuuriin. Kompleksisuuden hyväksyminen ilmenee Aallon kyvyssä käsitellä omassa arkkitehtuurissaan vastakohtien tuottamaa ristiriitaisuutta siten, että se lopulta tulee sisäistetyksi osaksi hänen arkkitehtuuriaan. Venturin teoksessaan viittaaman T. S. Eliotin ajatukset traditiosta ja taiteen suhteesta korreloivat Aallon näkemykseen tradition roolista arkkitehtuurissa. Tuo näkemys toteutuu arkkitehdin työssä, jota hän kuvasi Asplundin muistosanoissa ‘lankojen yhteen sitomisena elävästä tulevaisuudesta – elävään menneisyyteen’. Edellä mainitut piirteet ilmenevät myös päärakennuksen arkkitehtuurissa.

Päärakennuksen arkkitehtuurin orgaanisuus on koheesiota eri osien välillä ja nuo osat ovat jännitteisesti vuorovaiku-tussuhteessa toisiinsa nähden. Päärakennuksen taideteoksellisuus muodostuu yhtäältä sen arkkitehtuurin sisältämistä viittaussuhteista historiaan ja toisaalta sen ainutkertaisesta monitulkintaisesta merkitysrikkaudesta. Sen arkkitehtuurin sisältämä intensiteetti ja yhtenäisyys tuottavat taideteoksellisuutta. Näiden ominaisuuksien tulee olla perusteina myös päärakennuksen suojelussa. /Kir10