Kaksiaikatariffin ja verkkokäskylaitteen kannattavuusselvityksen laatiminen sähkölaitoksessa

Abstract

Lämpimän käyttöveden ja tarvittavan lämmitysveden tuottaminen kesäaikana öljyllä on kattilan huonon hyötysuhteen takia huomattavasti kalliimpaa kuin talvella. Siksi monissa kiinteistöissä ollaan kiinnostuneita öljyn korvaamisesta sähkölämmityksellä em. aikana. Tämän työn ensimmäisessä osassa kartoitetaan sen kaltaiset kaupungin sähkölaitoksen alueella olevat rakennukset ja niiden kesäaikainen (1.4. - 31.10.) lämmitysenergian tarve. Sellaisia ovat kaukolämmön ulkopuolella olevat kerros- ja rivitalot sekä teollisuusrakennukset, joita todetaan olevan n. 30 kpl. Niiden yhteenlaskettu energian tarve kesällä 1981 oli n. 4000 MWh, mikä vastasi 4,6 %:n lisäystä laitoksen vuotuiseen kulutukseen eli kesäaikaisen lämmitystariffin suunnittelu on laitokselle perusteltua. Kun öljyllä tuotetun energian hinta on 29,2 p/kWh (kattilan hyötysuhde on 0,50) kesän 1982 öljyn hinnalla, sähkötariffin energiamaksuksi kannattaa asettaa n. 10 p/kWh sitä halvemmaksi. Siten kiinteistöille aiheutuvat investoinnit saadaan kuoletettua kohtuullisessa ajassa. Sähkölaitoksen kannalta on edullista laajentaa lämmitystariffi koskemaan myös pientaloja, joille on tällöin myytävä myös taloussähkö samaan hintaan. Muussa tapauksessa tariffin käyttö ei olisi pienkuluttajille kannattavaa. Samalla on otettava huomioon mahdolliset väärinkäytökset halvan taloussähkön takia ja pyrittävä estämään ne tariffin käytön rajoituksilla ja sopivilla perusmaksuilla. Työn toisessa osassa tutkitaan, miten voitaisiin pienentää sähkölaitoksen tilaustehon kasvua verkkokäskyohjausjärjestelmän avulla. Mahdollisista ohjauskohteista osoittautuu merkittävimmäksi suoralla sähkölämmityksellä varustetut asunnot, joista rajoitettavaa tehoa löytyy 2,5 - 3,5 kW/asunto. Kokonaisohjausteho on n. 1300 kW. Rajoitettava teho asuntoa kohti olisi suurempi, ellei sitä sähkösopimuksessa rajoitettaisi 2/3 liityntätehosta. Näin voidaan kuitenkin estää asuntojen liian suuri kylmeneminen sulkuaikana ja pienentää jälkihuippua. Varaajilla voitaisiin mahdollisesti tasoittaa ns. yökuoppaa, mikäli niiden lämpenemisen alkamisaikaa voitaisiin porrastaa. Teollisuudesta ei keskitetysti ohjattavaa tehoa löydy, koska sähkökatkoksesta aiheutuisi tuotantoseisokkeja. Siten toiseksi tärkeimmäksi ohjauskohteeksi osoittautuvat katuvalot, joista ohjattavaa tehoa saadaan n. 650 kW. Tehohuippua saadaan siis pienennettyä keskitetyllä ohjauksella noin 2,0 MW, mikä latvatehona tekisi n. 280 000 mk säästön vuodessa, jos huippu lasketaan yhden tunnin huippuna. 1.4.1982 tehdyn tukkutariffin rakennetarkistuksen jälkeen huippu lasketaan kolmen peräkkäisen tunnin keskitehona. Tällöin huipun leikkausta saataisiin työssä käytettynä esimerkkipäivänä 1,2 MW, mikä vastaisi n. 167 000 mk säästöä vuodessa. Laitteistoista vertaillaan konventionaalista vko-järjestelmää, Elacon Oy:n radiokäskyohjausjärjestelmää ja Lapuan Sähkö Oy:n pientehoverkkokäskyohjausjärjestelmää. Näistä lapualainen osoittautuu ainoaksi, jonka avulla laitteiston aiheuttamat investoinnit saataisiin kuoletettua 10 vuodessa. Kuitenkin jo nykyäänkin sähkölaitoksella olevilla ohjausmenetelmillä saadaan kuormituskäyrä tehtyä melko tasaiseksi eli laitteiston hankinnan kannattavuutta kannattaa harkita siltäkin kannalta. Sähkölämmityksen voimakkaasti lisääntyessä tulevaisuudessa, paranee samalla vko-järjestelmän kannattavuus. /Kir10