|
Abstract:
|
Diplomityössä selvitettiin Suomessa käytettävien liimattavien hiilikuitukomposiittivahvikkeiden käyttöä betonisiltojen vahventamisessa. Vahvikkeet liimattiin rakenteen ulkopuolelle, jolloin rakenteita ei tarvitse rikkoa. Rakenteita rikkomaton vahventamistekniikka nopeuttaa korjaus- ja vahventamistöiden valmistumista oleellisesti. Vahvennettavien siltojen määrä tulee kasvamaan tulevina vuosina huomattavasti. Selvimmin tämä huomataan tutkittaessa siltojen ikäjakaumaa ja verrattaessa ikäjakaumia kulloisiinkin kuormitusohjeisiin. Kaikkia betonirakenteita ei voida vahventaa hiilikuitukomposiittivahvikkeilla, sillä liimausvahventaminen asettaa rakenteelle tiukat kuntovaatimukset. Varsinkin liimattavan pinnan tartuntavetolujuuksien tulee olla riittävän lujia. Vahventamisen kannalta oleellista on myös työn suorittamisajankohta sekä vahventamisen aikana vallitsevat keliolosuhteet. Etenkin liimaus vaatii selvästi plussan puolella olevan kuivan kelin. Vahventamisen tulee olla taloudellisesti järkevää. On tarkoituksenmukaista, että vahventaminen lisää rakenteen käyttöikää vähintään 30 vuodella. Liimattavia hiilikuitukomposiittivahvikkeita on käytetty vielä suhteellisen lyhyen aikaa. Vahvikkeiden ja liiman yhteistoiminnasta betonin kanssa ja niiden pitkäaikaiskestävyydestä ei ole varmaa tietoa. Koska hiilikuitu on kuitenkin tunnettu materiaalina jo pitkään, sitä koskevia tutkimustietoja voidaan tietyin varauksin käyttää hyödyksi komposiitin pitkäaikaiskestävyyden tarkastelussa. Lisäksi liimattavia teräslevyjä on käytetty betonirakenteiden liimausvahventamiseen jo 1960-luvun puolivälistä lähtien. Laskentamenetelmistä tarkasteltiin rakenteen erilaisia murtumistapoja taivutus-, leikkaus- ja vääntörasituksille. |