|
Abstract:
|
Tekninen ja suunnitelmallinen kiinteistönpito koostuu kiinteistön käyttötarkoitukseen sopivasta jatkuvasta ylläpidosta ja ennakoiduista, laajemmista yleistason säilyttävistä tai sitä korottavista korjaustoimenpiteistä. Laajempien toimenpiteiden ennakoitavuuden varmistamiseksi tarvitaan mahdollisimman reaaliaikaista perustietoa kiinteistön kunnosta, mikä edellyttää systemaattista seurantaa. Eräs tapa saada perustietoa yleiskunnosta on kiinteistön kuntoarvio. Erillisten rakennusosien ja teknisten järjestelmien tarkemman kunnon selvittämiseksi tarvitaan yleensä erityyppisiä kuntotutkimuksia. Tampereen yliopistollisen sairaalan julkisivukorjausten hankesuunnittelun yhteydessä haluttiin kehittää laajojen kohteiden kuntotutkimusmenettelyä sekä Kohdeyrityksen omiin tarkoituksiin että koko korjausalan käyttöön. Kuntotutkimuksissa päädyttiin kaksivaiheiseen menetelmään siten, että ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin julkisivun kunnon yleistaso ja toisessa vaiheessa tarkennettiin aiemmin syntyneitä kysymyksiä. Lisäksi kehitettiin menetelmä, jonka avulla yksittäisten elementtien kunto pystytään arvioimaan korjaustyön aikana aistinvaraisilla menetelmillä aikaisemmin tehtyihin tarkempiin tutkimuksiin perustuen, sillä kohteen hankesuunnittelun eräänä tavoitteena oli selvittää, voidaanko yksittäisiä huonokuntoisia elementtejä uusia muuten hyväkuntoisen julkisivun keskeltä. Kohteeseen soveltuvien korjausmenetelmien kehitystyötä tehtiin sekä laastipaikkausmenetelmän että yksittäisen elementin uusimisen osalta. Kohteen julkisivujen pintamateriaali on hiottua valkobetonia, mikä asettaa omia vaatimuksiaan erityisesti laastipaikkausten toteuttamiselle. Yksittäisen elementin uusimiselle oli jo olemassa kohdeyrityksessä tehdyt luonnossuunnitelmat, joita kehitettiin edelleen ja niiden perusteella tehtiin malliasennukset. Mallipaikkausten ja -asennusten perusteella laastipaikkaus- ja uusimismenetelmiä voidaan vielä edelleen kehittää. Korjausmenetelmien tuloksena saatiin kuitenkin tieto siitä, että hiotun valkobetonipinnan laastipaikkaaminen ja yksittäisen elementin uusimisen julkisivun keskeltä on mahdollista. Nykypäivän korjausprojekteissa tilaajan tärkein valintakriteeri on yleensä kertaluontoisen investoinnin suuruus. Kiinteistöpidon kokonaiskustannus koostuu kuitenkin useammasta tekijästä kuin tehtävästä korjausinvestoinnista. Tulevaisuudessa elinkaarikustannusten sekä ympäristövaikutusten merkitykset tulevat korostumaan sekä lainsäädännön muuttuessa että kiinteistöjen omistajien tiedon lisääntyessä. Tampereen yliopistollisen sairaalan julkisivujen korjauksista muodostettiin toisilleen vaihtoehtoisia elinkaariskenaarioita, joiden perusteella arvioitiin eri korjausvaihtoehtojen kustannuksia. Lisäksi edullisuusvertailussa käsiteltiin eri korjausvaihtoehtoihin liittyvien riskien ja arvojen vaikutusta korjaustavan valintaan. Tutkimuskohteesta tehtyjen kuntotutkimusten ja korjausvaihtoehtojen edullisuusvertailun perusteella voidaan todeta, että tässä tapauksessa osittain uusitun julkisivun elinkaarikustannukset ovat lähes samalla tasolla kokonaan uusittavan julkisivun elinkaarikustannusten kanssa. Julkisivujen korjaustavan valinta tuleekin tehdä eri korjausvaihtoehdoilla saavutettavien hyötyjen ja vaihtoehtoihin sisältyvien riskien perusteella eikä pelkästään korjaustavan taloudellisen kannattavuuden perusteella. Tämän tutkimuksen perusteella tutkimuskohteena olleen Tampereen yliopistollisen sairaalan A- ja B- siivissä koko julkisivun uusiminen on edullisempaa lähinnä osittaiseen uusimiseen liittyvien riskien takia. /Kir10 |