Show simple item record

dc.contributorTampereen teknillinen yliopisto, Arkkitehtuurin laitosen
dc.creatorPulkkinen, Tanja
dc.date.accessioned2009-09-17T11:34:05Z
dc.date.available2009-09-17T11:34:05Z
dc.date.issued2009-09-17T11:34:05Z
dc.identifier.urihttp://dspace.cc.tut.fi/dpub/handle/123456789/6038
dc.description.abstractSantalahti on asemakaavoituksen alla oleva, ajankohtainen ja keskustelua herättävä alue. Pispalan harjun pohjoisrinteellä Santalahti on osa arvokasta harjumuodostelmaa sekä Näsijärven rantamaisemaa, sivuten Pispalan asumisen kulttuurimaisemaa. Pari kilometriä Tampereen keskustasta sijaitseva Santalahti rajautuu Tampere–Pori rautatien ja Näsijärven rannan väliin. Paasikiventie halkoo aluetta erottaen rinteen teollisuusalueen ja rannan virkistysalueen. Suunnitelmani kohdistuu pirstoutuneeseen teollisuusalueeseen tarkentuen vanhan hylätyn kattohuopatehtaan ympärille uudiskäyttö- ja kehityssuunnitelmaksi. Santalahti on logistiikan ja tuotantotoiminnan aluetta, mutta myös vanhaa asumisen ja työpaikkatoimintojen kulttuuriympäristöä. Tehdaskiinteistöt ja asuinrakennukset muodostavat historiallisesti vahvan kokonaisuuden kertoen puunjalostukseen liittyvästä elämästä Näsijärven rannalla. Tämä diplomityö on tutkielma siitä, miten Santalahti voisi rakentua vanhojen rakenteiden ympärille hyödyntäen alueen omia vahvuuksia ja sijaintitekijöitä. Työssä on kyse Santalahden ”kokemisesta” – ei ainoastaan suojeluperiaatteesta, vaan etenkin sen mahdollisuuksista ja juurevuudesta. Tavoitteena on avata Santalahti ihmisille yhdistelemällä asumista, yritystoimintaa ja kulttuuria. Muusta kaupunkirakenteesta eristyneen ympäristön laatua edistetään korvaamalla menetettyjä yhteyksiä Pispalaan ja Näsijärven rannan virkistysalueelle. Hyvän elinympäristön tekijöitä palautetaan puretuille alueille, unohtamatta Pispalan kulttuurimaisemaa näkymineen. Suomalaiseen teollisuusperinteeseen liittyviä ominaisuuksia pyritään vaalimaan etsimällä kattohuopatehtaalle sopivaa toimintoja ja ihmisiä yhdistävää uudiskäyttöä. Suunnitelma eheyttää vanhaa rakennuskantaa luoden jännitteitä vanhan ja uuden välille. Rakennuksia ja maisemaa on käsitelty yhtenä kokonaisuutena. Uudisrakennukset sijoittuvat pääosin vanhojen rakennuspaikkojen mukaisesti rinteeseen. Kattokorkeudet nousevat tasaisesti järvinäkymiä tarjoten. Runkosyvyydeltään kapeat, mieluummin matalat rakennukset eivät liiaksi poikkea mittakaavaltaan Pispalan rakennuskannasta. Rakeisuudessa alue erottuu Pispalasta, nykyisten rakennusten ollessa osittain massiivisempia. Rakennukset on massoiteltu ja suunnattu siten, että kortteleiden sisään muodostuu melulta suojaisia, valoisia pihoja. Korttelipihoja ja virkistysalueita yhdistävä yhtenäinen kevyen liikenteen väylä toteutetaan vanhaa tielinjausta mukaillen alueen sisäisenä raittina. Santalahden kattohuopatehtaalla on pitkä historia ja se on myös maisemallisesti merkittävä osa tehdasmiljöötä, mutta rakennushistoriallista arvoa sillä ei ole. Jo vuonna 1885 toiminut kattohuopatehdas on jäänyt osin 1940–50-luvuilla uusitun tehdasrakennuksen sisään. Punatiilinen tehdasrakennus on arkkitehtuuriltaan karu ja vähäeleinen mutta muodoltaan erikoinen, ja siten omaleimainen muiden tehtaiden joukossa. Vinot seinälinjat ja pyöristetyt kulmat rajaavat sekä ulos että sisälleen omalaatuisia tiloja. Vuosia kylmillään ollut ja ilkivaltaa kohdannut tehdas on päässyt jo huonoon kuntoon. Kattohuopatehtaan kehittämissuunnitelma tukeutuu Pispalan valtatieltä radan yli järjestettyyn uuteen ylikulkuyhteyteen. Ylikulkusilta johtaa esteettömästi suoraan tehtaan katolle muodostaen siitä julkisen läpimenopaikan. Suunnitelma koostuu yhteiskäyttötiloista: ”taidetehtaaksi” nimetystä työpajatilasta, jota voidaan käyttää osin myös opetustilana, gallerioista, taidekirjakaupasta, aputiloista ja uudisosan näköalakahviosta. Tontilla sijaitseva pieni portinvartijan talo toimii vierailijakeskuksena tarjoten tietoa tehtaasta, näyttelyistä ja alueen historiasta. Taidetehtaan läheisyyteen, sen toimintaa tukemaan on suunniteltu taiteilijaresidenssejä, asuintiloja työhuoneella ja studiolla. Vanha tehdas on ulkoapäin lähes alkuperäisessä 40-luvun asussa muodostaen vahvan kontrastin sen katolle tukeutuneen uudisosan kanssa. Vanha punatiili saa vastaparikseen kovan lasin. Ulokkeellinen uudisosa miltei ”leijuu” muurimaisen vanhan tehtaan päällä. Tehtaan vanhoja nostolaitteiden teräspalkkeja ja lastausovia hyödyntävässä suunnitelmassa kerroksellisuus saa näkyä korostetusti. Tehdaspihaa rajaavaan betonimuuriin tukeutuvat ateljeeasunnot liittyvät visuaalisesti tehtaan uudisosaan. Vaikutteita on kuitenkin haettu myös vanhasta tehtaasta, suunnitelman jatkaessa kokonaisuudessaan vähäeleisen teollisuusarkkitehtuurin linjaa. /Kir09en
dc.description.abstractThe planned area of Santalahti is currently a topical issue of much debate. Situated on the north side of the Pispalanharju ridge, Santalahti is an important part of the landscapes of both the ridge and the shoreline of lake Näsijärvi, also touching the historically and culturally valuable residential area of Pispala. The Santalahti area lies two kilometres from the centre of Tampere and it is located between the Tampere-Pori railway and the shoreline of lake Näsijärvi. The Paasikiventie motorway divides Santalahti into the industrial area on the ridge and the recreational area on the shoreline. My development plan concerns the fragmented industrial part of Santalahti, and more specifically, it is a plan of development and new usage for an old and abandoned roofing felt factory. Santalahti is an area of logistics and industrial activity but it also has a history as a living and working area. Together the factory buildings and residential houses form a historically significant landscape, which represents life by the lake Näsijärvi that used to revolve around the wood processing industry. This thesis is a study on how a new Santalahti could be built around the old and existing structures, utilising the unique strengths and locational advantages of the area. The emphasis of this study is on “experiencing” Santalahti – not only on conservational aspects but both the area’s future potential and it’s roots in the history of the industrial Tampere. The main goal is open Santalahti up to the people by combing houses and buildings for residential use, business activities and culture. The area is currently rather isolated from the rest of the city, and restoring road and pedestrian connections to Pispala and the recreational shoreline area will enhance the quality of the environment. Elements of a good living environment will be brought back to the demolished parts, not forgetting the culturally significant scenery of Pispala. The old industrial tradition will be maintained by finding new activities and uses for the old roofing felt factory to bring residents and visitors together. The plan unifies the old building stock of the area by creating tension between the old and the new. The buildings and the landscape are dealt with as a whole. The new buildings are for the most part situated on the slope of the ridge, matching the old building sites. The building heights follow steadily the slope of the ridge, providing views to the lake. The sizes of the low-rise buildings with narrow frame depths do not differ too much from the existing building stock of the Pispala area. However, the area does differ from Pispala in granularity as the current buildings are somewhat more massive. The houses are set and aligned to create quiet yards with a great deal of light within the blocks of buildings. A pedestrian and bicycle way within the area, connecting the yards and the recreational areas, will be built following the old road routes. The Santalahti roofing felt factory has a long history and it is an important element in the factory milieu. However, as a building it does not bear much historical value. The old factory, established in 1885, has been partly covered by a newer factory building, dating back to the 1940’s and 1950’s. The architecture of the red brick building is rather plain and simple but is has a distinctive shape which sets it apart from other factory buildings. The sloping walls and rounded corners line peculiar spaces both inside and outside the building.The factory building is currently in a rather poor condition as it has not been used for a long time and it has been a targetof vandalism. One of the most important elements in the development plan is a new overpass bridge crossing the railway from the Pispalan valtatie road. The bridge leads straight to the roof of the factory, making it a public passageway. The development plan consists of spaces for public usage; a workshop called “the art factory” which can also be used for teaching purposes, different galleries, an art book shop, auxiliary rooms and a café with a view in the new part. A small gatekeeper’s house situated on the site functions as an info point, proving information on the factory, exhibitions and the history of the area. The plan also includes additional housing for artists, residential spaces at the workshop and studio close to the art factory, to support its activities. On the outside the old factory is almost in its original 1940’s form which creates a strong contrast to the new part above the roof. The old red brick walls are paired with hard glass. The new part seems almost to be “floating” on the brick wall –like old factory. The steel structures of the old hoisting machines as well as the old loading doors are utilised in the plan to accentuate the different layers of time. The concrete wall lining the factory yard backs atelier houses which are visually linked to the new part of the factory. The plan still takes influence from the old factory as well, as it continues the simple and plain tradition of industrial architecture.en
dc.format.extent50 s., 16 liites.
dc.format.mimetypeapplication/pdf
dc.language.isofi
dc.rightsThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.titleFactory 1008-2 : Kehityssuunnitelma Santalahden vanhan kattohuopatehtaan ympärilleen
dc.title.alternativeFactory 1008-2 : Development plan around old roofing felt factory at Santalahti
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:tty-200909176878
dc.contributor.laitosArkkitehtuurin laitos
dc.contributor.tiedekuntaRakennetun ympäristön tiedekunta
dc.contributor.yliopistoTampereen teknillinen yliopisto
dc.programmeArkkitehtuurin koulutusohjelma
dc.programmeArkkitehtuurin koulutusohjelma
dc.date.published2009-09-09
dc.contributor.laitoskoodiark
dc.contributor.degreesupervisorTikka, Hannu
dc.type.ontasotDiplomityö - Master's thesis


Files in this item

Thumbnail
Thumbnail

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record