Show simple item record

dc.contributorTampereen teknillinen yliopisto, Arkkitehtuurin laitosen
dc.creatorKiianen, Atte
dc.date.accessioned2010-04-27T08:46:37Z
dc.date.available2010-04-27T08:46:37Z
dc.date.issued2010-04-27T08:46:37Z
dc.identifier.urihttp://dspace.cc.tut.fi/dpub/handle/123456789/6557
dc.description.abstractUudisrakennuksen suunnittelu historiallisesti arvokkaalle alueelle johtaa usein epämieluisaan tulokseen, kun rakennus sopeutuu huonosti ympäristöönsä. Tavallisesti tämä johtuu rakentajan tai suunnittelijan puutteellisesta perehtyneisyydestä sopeutuvaan täydennysrakentamiseen tai joustamattomista kaavamääräyksistä. Rakennuksesta tulee helposti joko pastissi tai ympäristöstään liiaksi erottuva. Rakentamisen typologinen perinne katkesi 1960-luvulla pientalostandardin muututtua modernistiseksi. Tämä aiheutti kaupunkikuvallisia muutoksia monilla alueilla. Vastareaktiona modernismille syntyi 1980-luvulla uusvanha tyyli (folklorismi). Perinteisesti vanhojen rakennusten rakentamisajankohdat määritellään silmämääräisesti erilaisten arkkitehtuurityyleille tunnusomaisten aiheiden perusteella. Kansanrakentamisessa eri tyylejä on kuitenkin eklektisesti yhdistelty ja käytetty pitkään varsinaisten tyylikausien jälkeen, minkä vuoksi niihin perustuva luokittelu antaa jokseenkin kyseenalaisia tuloksia. Vapaan rakentamisen kautta syntyneissä esikaupungeissa rakennuskulttuuri on hyvin kirjavaa ja yhdistäviä piirteitä on vaikea löytää. Kuitenkin eri aikakerrostumista on löydettävissä massoitteluun, muodonantoon, sommitteluun ja mitoitukseen liittyviä tyyppipiirteitä. Nämä piirteet tulee ottaa huomioon jo kaavoituksessa ja niistä johdettuja perustyyppejä voidaan jalostaa edelleen uusia täydennysrakennuksia suunniteltaessa, samalla perinteinen typologia säilyttäen. Esimerkkikohteena tarkastellaan Lappeenrannan Tykin esikaupunkialuetta ja arvioidaan keinoja sen kaupunkikuvan säilyttämiseksi. Tykki rakentui osana laajempaa esikaupunkivyöhykettä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, teollistumisen aikaansaaman työväen muuttoliikkeen seurauksena. Alue syntyi Lappeenrannan kaupunginrajojen ulkopuolelle ja näin ollen myös kaupungin rakennusjärjestyksen ulottumattomiin. Rakentamistoiminnan säätely oli hyvin vähäistä aina vuoteen 1932, jolloin esikaupungit liitettiin osaksi kaupunkia. Nykyisin Tykki on Lappeenrannan vanhoista esikaupungeista eräs parhaiten säilyneistä, mutta uudisrakentamisen paine on sielläkin voimakas. /Kir10en
dc.format.mimetypeapplication/pdf
dc.language.isofi
dc.rightsThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.titleTykki. Täydennysrakentaminen historiallisella esikaupunkialueella. Kaupunkikuva ja rakentamistapa.en
dc.typeDiplomityö - Master's thesis
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:tty-201004271111
dcterms.issued2010-03-03
dc.revTallqvist, Tore
dcterms.alternativeTykki. Architectural Rehabilitation of a Historical Suburban Environment. Townscape and tradition.en
dc.contributor.laitosArkkitehtuurin laitos
dc.contributor.tiedekuntaRakennetun ympäristön tiedekunta
dc.contributor.yliopistoTampereen teknillinen yliopisto
dc.programmeArkkitehtuurin koulutusohjelmaen
dc.date.published2010-03-03
dc.contributor.laitoskoodiark


Files in this item

Thumbnail

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record